Yleisesti voidaan sanoa, että eläin pyrkii värityksellään herättämään tai välttämään huomiota. Kun värit sulautuvat ympäristöön, eläin välttää paremmin saalistajan hyökkäykset tai pääsee huomaamatta oman saaliinsa tuntumaan. Näyttävät värit taas houkuttelevat lajitovereita tai pelottavat mahdollisia vihollisia.
Merikalojen väreihin vaikuttaa myös valon määrä. Valon määrä vähenee asteittain syvemmälle mentäessä. Kun ollaan kyllin syvällä, valoa ei ole lainkaan, joten värityksellä ei ole merkitystä. Ylemmissä vesikerroksissa näkyvän valon aallonpituudet eli värit vaihtelevat.
Tuhannen metrin syvyydessä on niin pimeää, että valo on luotava itse.
Ensimmäisenä häviää punainen valo: punainen ei erotu enää muutaman kymmenen metrin syvyydessä. Punainen väri tarjoaa siis eräänlaisen suojan, ja siksi monet mustekalat ja kalat ovatkin punaisia. Syvimmälle yltävät valon siniset aallonpituudet, mutta yli 90 metrin syvyydessä suurin osa niistäkin häviää. Monet niissä syvyyksissä esiintyvistä kaloista ovatkin sinertäviä tai mustia.
Vaaleavatsainen ja tummaselkäinen ei erotu helposti alhaalta eikä ylhäältä.
Valo vaikuttaa myös siten, että moni kala on vatsasta vaalea, jolloin sitä on vaikeampaa havaita alhaalta katsottaessa, ja selästä tumma, jolloin se sulautuu tummaan pohjaan. Näyttävin väritys on koralliriuttojen kaloilla. Tarkoitus lienee kiinnittää lajitoverien huomio erilajisten kalojen joukossa.
Uusi lehti: Lue muun muassa uudesta viruslääkkeestä ja kreikkalaisten demokratiasta, joka perustui orjuuteen.
Lataa itsellesi ilmaiseksi Tieteen Kuvalehti. Digitaalisen näytelehden lataus onnistuu, kun olet rekisteröitynyt tieku.fi-sivuston käyttäjäksi.
Geenitesti paljastaa, millä todennäköisyydellä sairastut vakavaan tautiin.
Tästä voi ladata itsellesi loistavia otoksia tietokoneen taustakuvaksi.
Anna lahjaksi Tieteen Kuvalehti. Kuuden numeron lahjatilaus maksaa 39 euroa.
Lue Tieteen Kuvalehteen kirjoittavien Helle ja Henrik Stubin mietteitä maailmankaikkeudesta.