Kuu liikuttaa meriä

Vuorovedellä tarkoitetaan merenpinnan korkeuden jaksottaista vaihtelua. Tarkkaan laskettuna vuorokauteen ei aivan mahdu kahta nousuvettä eli vuoksea ja laskuvettä eli luodetta. Se johtuu siitä, että Maa ja Kuu kiertävät akselinsa ympäri eri tahtia. Tästä seuraa se, että Kuu ylittää saman Maan pinnan leveysasteen 24 tunnin ja 50,5 minuutin välein, joten nousu- ja laskuveden ero on noin 6 tuntia ja 12,5 minuuttia. Kahden nousuveden väli on siis noin 12,5 tuntia.

Kuun vetovoima kohdistuu eri vahvuisena Maan pinnan eri aineisiin ja eri pisteisiin. Kuuta lähinnä olevalla alueella vetovoima on suurin, joten merenpinta pyrkii kohoamaan kohti Kuuta. Vastakkaisella puolella Kuun vetovoima on heikoimmillaan, joten vedenpinta loittonee Kuusta ja kohoaa sielläkin. Tästä seuraa se, että vesimassat pyrkivät siirtymään Maan ja Kuun keskipisteitä yhdistävän suoran suuntaan.

Myös Aurinko vetää Maan vesimassoja, vaikkakin paljon heikommalla voimalla kuin Kuu. Vaikutus vaihtelee sen mukaan, miten kaukana Auringosta Maa on kiertoradallaan. Auringon vetovoima korostuu uudenkuun ja täydenkuun aikaan, jolloin Maa, Kuu ja Aurinko ovat samassa linjassa ja Kuun ja Auringon vetovoimat vahvistavat toisiaan. Silloin nousuvesi on poikkeuksellisen voimakas, niin sanottu tulvavuoksi. Kuun ensimmäisen eli kasvavan ja viimeisen eli vähenevän neljänneksen aikana Aurinko ja Kuu ovat Maahan nähden suorassa kulmassa, ja ne heikentävät toistensa vetovoimavaikutusta. Tällöin nousuvesi on tavallista heikompi, niin sanottu vajaavuoksi.

Vuorovesi-ilmiön voimakkuus vaihtelee rajusti paikallisten tekijöiden mukaan. Siihen vaikuttavat muun muassa maan ja meren jakautuminen ja rantaviivan muodot. Sisä- ja sivumerissä, kuten Itämeressä ja Väli­meressä, vedenpinnan vaihtelua ei juuri huomaa. Kapeissa jokisuissa ja lahdissa Atlantin rannikolla vaihtelu voi olla 15 metriä. Myös tuulella on huomattava vaikutus. Pitkään jatkuva navakka tuuli voi ajaa vettä rannikolle ja voimistaa nousuvettä niin, että tuloksena on niin sanottu myrskyvuoksi.