Voiko kipua mitata?

Kipupotilasta hoitava lääkäri on tuskien syytä etsiessään paljolti sen tiedon varassa, jonka potilas voi tuntemuksistaan itse antaa. Tutkimukset ovat kuitenkin valottaneet sitä, miten kipuviestit välittyvät elimistössä.

Eri menetelmillä voidaan havainnoida potilaan fysiologisia reaktioita, vaikka kipuaistimus onkin aina tilannesidonnainen ja henkilökohtainen. Esimerkiksi synnytyssupistuksen voimakkuutta mittaava laite ei voi välittää tietoa siitä, miltä tapahtuma naisesta todella tuntuu.

Kivun mittaamiseen ei siis ole olemassa suoraa menetelmää, vaan se perustuu potilaan omaan arvioon. Silti kipua voidaan määrittää mittareilla, jotka muuntavat aistimuksen numeroiksi tai sanoiksi. Mittari voi olla numeroasteikko 0:sta 10:een tai jana, jonka ääripäät ovat ”ei kipua” ja ”sietämätön kipu”.

Kipu kuvataan sanoin tai kuvin

Potilas valitsee sitten itse kokemansa kivun voimakkuutta parhaiten kuvaavan vaihtoehdon. Hoitotoimenpiteiden jälkeen kipua arvioidaan uudelleen samalla mittarilla.

Potilasta voidaan myös pyytää kuvailemaan kipua sanallisesti kysymällä, onko kipu ”sietämätöntä”, ”voimakasta”, ”kohtalaista” tai ”lievää”. Lapset ja henkilöt, joiden on vaikea ilmaista itseään kielellisesti, voivat kuvata kipuaan ilmeasteikolla.

Hymiöitä lapsille

Kipumittareina voidaan käyttää yksinkertaista janaa ja erilaisia sarjan muodostavia kuvauksia. Lapset voivat ilmaista kipuaan ilmeasteikon avulla.