Kenen keksintöä mustat aukot ovat?

Brittiläinen luonnontutkija John Michell pohti jo niinkin aikaisin kuin vuonna 1783 hyvin suurimassaisten taivaankappaleiden olemassaoloa.

Hän piti mahdollisena, että niiden painovoimalta ei välttyisi edes valo. Michellin laskelmien mukaan tähdestä, jonka tiheys olisi yhtä suuri kuin Auringon mutta joka olisi 500 kertaa niin iso kuin Aurinko, ei vapautuisi valoa. Siksi se pysyisi näkymättömissä. Toisin sanoen Michell kuvasi ilmiön, joka nykyään tunnetaan nimellä musta aukko.

Ranskalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä Pierre-Simon de Laplace esitti 13 vuotta myöhemmin samantapaisia ajatuksia. Ne jäivät kuitenkin unohduksiin, kun 1800-luvun alussa tehdyt kokeet antoivat ymmärtää valon olevan pikemminkin aaltoja kuin hiukkasia. Silloiset tutkijat asettuivat sille kannalle, että painovoima ei vaikuta valoon.

Einstein ajanmukaisti aukot

Vasta vuonna 1916, kun Albert Einstein oli julkaissut yleisen suhteellisuusteoriansa, ajatus mustista aukoista oli taas ajankohtainen.

Einstein esitti aineen aiheuttavan aika-avaruuden kaareutumista. Saksalainen fyysikko Karl Schwarzschild selvitti pian Einsteinin yhtälöiden pohjalta mustien aukkojen olemassaolon ehdot. Schwarzschild raivasi näin tietä nykyaikaiselle käsitykselle mustista aukoista, vaikka itse käsitettä käytti ensimmäisenä yhdysvaltalaisfyysikko John Wheeler vasta vuonna 1967.