Värit syntyvät kolmenlaisista tapeista

Miten ihminen näkee ja aistii värit? Onko olemassa sellaisia värejä, joita ihminen ei pysty aistimaan?

Näköaistimus väreineen syntyy aivokuoren näkökeskuksessa silmien verkkokalvolle heijastuneista kuvista. Siksi värien aistiminen on suurelta osin yksilöllinen kokemus eivätkä kaikki ihmiset koe värejä samalla tavalla. Biologiset edellytykset värien aistimiselle ovat toki kaikilla samat. Ihmisen verkkokalvolla on kahdenlaisia valoa aistivia soluja: sauva- ja tappisoluja. Sauvasolut aistivat vain harmaan sävyjä. Tappisoluja on kolmenlaisia. Yhdet reagoivat herkimmin punaiseen, toiset vihreään ja kolmannet siniseen valoon. Erivärisen valon synnyttämät ärsykkeet välittyvät aivoihin erikseen, mutta aivoissa väriaistimus syntyy niiden yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi 580 nanometrin taajuudella eli aallonpituudella etenevä valo vaikuttaa puna- ja viherherkkiin tappisoluihin, ja aivot muodostavat näiden ärsykkeistä keltaisen väriaistimuksen. Yleensä ihminen ei pysty erottelemaan, mistä osaväreistä hänen näkemänsä värit ovat muodostuneet. Ihmisen silmä erottaa vain 390–750 nanometrin taajuudella olevan valon. Tälle alueelle mahtuu noin 160 värisävyä. Sen ulkopuolella on ultravioletti- ja infrapunavalo. Esimerkiksi linnuilla on neljänlaisia tappisoluja. Ne erottavat myös ultraviolettivalon eri sävyjä ja ilmeisesti näkevät eri värejä kuin ihminen.