Titanicin niittiliitokset ja kehno teräs pettivät

Teräs on jäätä kovempaa. Miten jäävuori saattoi tehdä reikiä Titanicin kylkeen?

Titanic haaksirikkoutui vuonna 1912 neitsytmatkallaan vain joitakin tunteja sen jälkeen, kun se oli osunut jäävuoreen. Kun uppoamattomaksi suunniteltu laiva sai kylkikosketuksen edetessään yli 20 solmun vauhtia eli lähes 40 kilometriä tunnissa, jää mursi sen laitaa useista kohdista vesirajan alapuolella. Metallilevyjen pettäminen oli useiden tekijöiden summa. Ensinnäkin Titanicissa käytetty teräs oli varsin huonolaatuista muun muassa korkean rikkipitoisuutensa vuoksi. Tämä todettiin tutkimuksissa, jotka tehtiin sen jälkeen, kun hylky löydettiin 1985. Koska merivesi oli noin 0,5-asteista, se heikensi teräksen ominaisuuksia entisestään. Siksi äkillinen kuormitus ei vain vääntänyt levyjä vaan sai ne murtumaan. Onnettomuuden tuhoja lisäsi se, että levyt oli niitattu yhteen. Törmäysvoimien vaikutuksesta osa niiteistä katkesi ja levyt alkoivat rakoilla liitoksistaan. Rakoilun seurauksena kylkivauriot laajenivat nopeasti.