Miten geysirin höyrysuihku syntyy?

Geysiriksi sanotaan kuumaa lähdettä, josta suihkuaa säännöllisesti ilmaan kuumaa höyryä ja vettä. Suihku voi yltää lähes sadan metrin korkeuteen maanpinnasta.

Geysirin toiminta perustuu maankuoressa neljän viiden kilometrin syvyydessä vaikuttaviin vulkaanisiin voimiin. Useimmat geysirit sijoittuvat kohtiin, joilla iso mannerlaatta ja merenpohjan laatta törmäävät toisiinsa. Geysirejä syntyy myös hotspoteiksi kutsuttuihin maankuoren repeämiin, joissa magma pääsee lähelle maanpintaa.

Magman lisäksi geysirin syntyminen edellyttää kallioperää, jossa esiintyy maanpintaan saakka ulottuvia halkeamia ja onteloita, joissa kiertävä pohjavesi pääsee kosketuksiin magman kuumuuden kanssa.

Kun pohjavesi lämpenee kallion halkeamissa, se kohoaa ylemmäs kohti isompia onteloita. Jos veden lämpötila nousee äkillisesti yli kiehumispisteen tai ontelo täytyy höyryllä, vesi ja höyry voivat puristua eteenpäin.

Veden kiehumispiste kohoaa paineen kohotessa. Tästä syystä kallion ontelo on kuin painekattila, jossa vesi voi kuumentua yli sata-asteiseksi ennen kuin se alkaa kiehua. Kiehuminen panee veden liikkeeseen, jolloin osa siitä voi puristua ulos ontelosta.

Vesimassan häviäminen ontelosta laskee äkillisesti painetta ja samalla myös veden kiehumispistettä. Tällöin loppu vesi höyrystyy nopeasti. Koska vesihöyryn tilavuus on 1 600 kertaa niin suuri kuin veden, höyry purkautuu rajusti ulos geysirin suu­aukosta. Purkausta jatkuu niin kauan kuin geysir on suihkuttanut kaiken veden ja höyryn ulos ontelosta tai niin kauan, että järjestelmä jäähtyy riittävästi.

Tunnetuimpia geysirejä ovat Yhdysvalloissa Yellowstonen kansallispuistossa sijaitseva Old Faithful ja Islannin Geysir, josta lähdetyypin nimikin juontuu.