Miksi valaat ajautuvat rannalle kuolemaan?

Valaiden joukkorantautumisille ei ole keksitty yksiselitteistä syytä. Rekisteröidyistä rantautumisista on pystytty päättelemään, että hammasvalaat päätyvät maalle useammin kuin hetulavalaat. Myös tietyt rannikkokaistaleet näyttävät altistavan parvet rantautumiselle.

Monet kuivalle maalle joutuneista yksilöistä kuuluvat lajeihin, jotka elävät normaalisti syvässä vedessä ja joilla ei siitä syystä ole kokemusta matalista rannikkovesistä. Tutkimuksissa on saatu selville myös se, että valaat joutuvat pois kurssistaan niiden kaikupaikannusjärjestelmän häiriydyttyä.

Kaikupaikannus- ja suunnistuskykyä voivat heikentää niin sääolot, kuten myrsky, kuin myös fyysiset seikat, kuten sairaudet ja tai loiset. Myös rannikon maanpinnan ja merenpohjan muodot saattavat joskus muodostaa valaille eräänlaisen ansan. Kun on tutkittu rantoja, joille valaita on ajautunut kuolemaan usein, nillä on havaittu yhteisiä piirteitä.

Valaille vaaralliset rannat ovat usein pitkiä tasaisia hiekkapohjaisia lahtia, jotka syvenevät vähittäin.

Vähittäinen madaltuminen voi harhauttaa valaiden kaikupaikannusta, jos ne eivät tunne seutua. Joidenkin tutkijoiden mukaan eläimet voivat myös joutua liian lähelle rantaa paetessaan saalistajia tai ajaessaan itse saalista.

Joukkorantautumista on selitetty valaiden tiiviillä suhteilla. Yhden yksilön hätäviestit saattavat houkutella muut parven eläimet apuun, jolloin nekin jäävät kiinni hiekkaan. Vaikka osa eläimistä saataisiin autettua takaisin veteen, ne voivat palata takaisin rantaan.

Joidenkin tutkimusten mukaan valaat käyttävät navigoinnissa Maan magneettikenttää, jonka häiriöt voisivat myös vaikuttaa niiden suunnistuskykyyn. Myös laivojen kaikuluotainjärjestelmät ja vedenalaiset räjähdykset saattavat eksyttää ne reitiltään.