Miksi linnut muuttavat?

Muuttolinnut ovat valmiita lentämään jopa tuhansia kilometrejä varmistaakseen pesinnän onnistumisen, riittävän ravinnonsaannin ja selviytymisen kylmän vuoden ajan yli. Lentämällä siirtyminen paikasta toiseen sujuu nopeasti, mutta silti muutto rasittaa lintuja.

Joillekin lintulajeille pitkäkään muuttomatka ei ole ylivoimainen. Hyvä esimerkki tällaisesta äärimmäisen kestävästä muuttajasta on lapintiira. Euroopan, Aasian ja Amerikan pohjoisimmissa osissa pesivä laji talvehtii Etelämantereen rannikolla ja Etelä-Afrikassa. Osalle yksilöistä edestakainen muutto merkitsee 80 000 kilometrin lentämistä vuodessa.

Talvella on liian kylmää

Pohjolan pitkää ja kylmää talvea pakenevat muuttolinnut saapuvat takaisin, kun päivä täällä pitenee ja sää lämpenee. Silloinhan muun muassa hyönteisiä syöville linnuille riittää ravintoa myös arktisilla alueilla.

Sitä vastoin lämpimissä maissa, joissa linnut talvehtivat, ravintotilanne yleensä heikkenee keskikesällä vallitsevan kuumuuden ja kuivuuden takia. Pesinnän onnistumisen kannalta muuttomatka on siis järkevä, vaikka siihen liittyy monenlaisia riskitekijöitä.

Voidaan sanoa, että paikkalintuja on sitä vähemmän, mitä suuremmat kesän ja talven väliset lämpötilaerot ovat. Tästä syystä napaseutujen linnut ovat poikkeuksetta muuttolintuja ja esimerkiksi kottarainen on ilmastoltaan lauhkeammissa Euroopan osissa paikkalintu, vaikka Pohjolassa se on muuttolintu.

Lapintiira tulee pesimään pohjoisille alueille toiselta puolelta maapalloa.