Mihin Bluetooth-järjestelmä perustuu?

Bluetooth-nimeä käytetään menetelmästä, jonka avulla tietoa voidaan siirtää ilman yhdysjohtoa laitteesta toiseen, jos ne vain sijaitsevat tarpeeksi lähellä toisiaan. Sen suosio on kasvanut viime aikoina paljolti siksi, että se on tehokas mutta vain vähän energiaa kuluttava tiedonsiirtotapa. Tärkein käyttöä rajoittava tekijä on juuri etäisyys, sillä yleisimmin käytetyissä Bluetooth-järjestelmissä toimintasäde on kymmenisen metriä.

Bluetoothin toiminta perustuu radioaaltoihin, joiden taajuus sijoittuu televisiolähetyksissä ja satelliittiyhteyksissä käytettävien väliin. Taajuus vaihtuu 1 600 kertaa sekunnissa ja vaihtelee 2,402:sta 2,485 gigahertsiin. Taajuutta tiuhaan vaihtamalla parannetaan tiedonsiirron turvallisuutta ja pienennetään riskiä, että toiminta häiritsee muita laitteita.

Aluksi Bluetoothin siirtonopeus oli vain yksi megatavu sekunnissa, mutta uusimmilla versioilla päästään jopa 24 megatavuun sekunnissa. Tiedoston sisältö – olipa kyse kuvasta, musiikista, äänestä tai muusta datasta – ei vaikuta siirtotapaan. Tieto kulkee radioaaltojen mukana digitaalisina signaaleina. Vuonna 1998 käyttöön otettu tekniikka on nimetty Tanskaa ja Norjaa 900-luvun loppupuolella hallinneen Harald Sini­hampaan (Blåtandin) mukaan.