Merkilliset sattumukset ovat tilastomatematiikkaa

M/S Brand upposi Atlantilla 12. toukokuuta 1943, kun siihen osui torpedo. Aluksen kapteenina oli Reidar Helgesen. Minä synnyin samana päivänä. Sain isäni mukaan nimen Reidar Helgesen, vaikka hänellä oli jo kaksi vanhempaa poikaa. Tietääksemme emme ole sukua kapteeni Helgesenille, ja huomasin merkillisen sattuman vasta aikuisena. Onko tällaisista sattumista olemassa jotain teoriaa?

Monet ovat kertoneet kokeneensa tilanteen, jossa vanha ystävä on kävellyt vastaan kadulla tai soittanut vain hetki sen jälkeen, kun on ajatellut tätä ystävää, jota ei sitä ennen ole tavannut aikoihin. Tieteelliseltä kannalta tässä ei ole mitään ihmeellistä. Joka päivä tapahtuu niin paljon asioita, että jokin niistä väkisinkin vaikuttaa jotenkin kummalliselta. Kun joku tekee johtopäätöksiä siitä, että kohtaa ystävänsä kadulla, hän unohtaa kaikki ne kerrat, kun hän on ajatellut jotakuta henkilöä törmäämättä silti tähän. Kyse on puhtaasta matematiikasta. Kaikkien koettujen elämysten joukkoon täytyy jo tilastollisestikin mahtua sellaisia, jotka vaikuttavat epätodennäköisiltä ja jopa täysin uskomattomilta. 1970-luvun alussa näyttelijä Anthony Hopkinsille luvattiin iso rooli elokuvasta ”The Girl from Petrovka”, joka perustui George- Feiferin romaaniin. Hopkins yritti ostaa kirjaa Lontoon suurimmista kirjakaupoista, mutta sitä ei löytynyt. Odottaessaan junaa Leicester Squaren asemalla Hopkins huomasi sattumalta penkille unohtuneen kirjan, eikä ollut uskoa silmiään, kun sen nimi oli ”The Girl from Pe-trovka”. Kun Hopkins pari vuotta myöhemmin tapasi kirjailija Feiferin Wienissä, kävi ilmi, että Feifer oli lainannut oman ainoan kappaleensa ystävälleen, joka oli hukannut sen Lontoossa. Hopkinsin löytämä kirja oli sama, jonka Feiferin ystävä oli hukannut.