Liikunnasta voi tulla riippuvaiseksi

Mitä elimistössä tapahtuu, kun liikunta tuottaa euforisen hyvänolontunteen?

Pitkän matkan juoksijat kuvailevat niin sanottua runner’s high -ilmiötä esimerkiksi helppouden, leijumisen ja onnen tunteeksi. Sitä verrataan myös transsiin: kun ylittää omat rajansa, saavuttaa lähes euforisen tilan, jossa voi tuntea olevansa tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti ja jopa tuntea yhteenkuuluvuutta toisten juoksijoiden ja mahdollisen yleisön kanssa. Kyse on subjektiivisesta kokemuksesta, jonka laatu vaihtelee suuresti. Yksinkertaista tieteellistä selitystä ilmiölle ei ole.
1970-luvulla selvisi, että aivolisäkkeestä ja hypotalamuksesta vapautuu endorfiineiksi kutsuttuja oopiumin kaltaisia aineita. Ne sitoutuvat aivosolujen pinnalla oleviin reseptoreihin. 1980-luvulla tehdyissä rottakokeissa saatiin selville, että endorfiineja erittyy etenkin rasittavan ja pitkäkestoisen liikunnan aikana. Kun rottia väsytettiin juoksupyörässä tai vesialtaassa, niiden endorfiinitaso nousi. Sen lisäksi, että endorfiinien on havaittu morfiinin tavoin lievittävän kipuja, niistä voi myös tulla riippuvaiseksi. Tämä osoitettiin hiirikokeissa, joissa hiiret pantiin harrastamaan toistuvasti liikuntaa. Endorfiineja erittyy myös ihmisen eli-mistössä. Ihmisten endorfiinitason määrittä-minen luotettavasti on kuitenkin vaikeaa, sillä mittauksia ei voida tehdä endorfiinien ensisijaisessa erittymispaikassa eli aivoissa. Taso määritetään siksi esimerkiksi verestä. Koska liikunnan tuottama mielihyvä lisäksi ilmenee eri tavoin, kokeissa ei ole saatu tilastollisesti merkittäviä todisteita endorfiinien osuudesta siihen. Siksi käsitykset runner´s high -ilmiön syystä vaihtelevat. Useimmat selittävät sen silti endorfiineilla.