Lääke herättää koomapotilaan

Tajuttomuuden taustalla on usein päävamma, myrkytys, hapenpuute tai aivojen verenkiertohäiriö. Vakavissa tapauksissa seurauksena on syvä tiedottomuuden tila, kooma. Vaikka kooma­potilas saattaakin vastata ulkoisiin ärsykkeisiin tahdos­ta riippumattomilla heijasteilla tai tunnistamisreaktioilta vaikuttavilla eleillä ja ilmeillä, hän ei kykene ilmaisemaan tarpei­taan eikä tunteitaan.

Lääkäreillä on ollut vain vähän keinoja edistää syvään tajuttomuuteen vaipuneen ihmisen virkoamista. Hoidolla on pyritty huolehtimaan potilaan fyysisestä hyvinvoinnista, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset jatkaa elämäänsä sen jälkeen, kun hän on herännyt koomasta.

Tuoreet tutkimustulokset enteilevät kuitenkin muutosta. Niiden mukaan tajunta voidaan joissakin tapauksissa palauttaa apomorfiinilla, joka normalisoi hermosolujen tuhoutumisen takia häiriintynyttä aivotoimintaa. Sen vaikutuksesta on saatu näyttöä Buenos Airesissa Argentiinassa.

Uudesta tiedosta saadaan kiittää paljolti elokuussa 2004 liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen, tuolloin 25-vuotiaan, Jeronimo Perez Zurdon tapausta. Kallonmurtuman sekä otsalohkon ja aivokurkiaisen vaurioiden takia tajunsa menet­tänyt mies vaipui ensin monessa mielessä aivokuolemaa muistuttavaan vegetatiiviseen tilaan, mutta jonkin ajan kuluttua hänen todettiin olevan minimaalisen tietoisuuden tilassa (MCS, minimal conscious state). Hän avasi aika ajoin silmänsä ja seurasi muiden liikkeitä katseellaan ja reagoi yksinkertaisiin kysymyksiin satunnaisilla kädenliikkeillä.

Tehottomaksi luultu hoito alkoi tepsiä

Kun onnettomuudesta oli kulunut reilut sata päivää, Perez Zurdoa arvioitiin tajunnan tasoa ilmentävällä 45-portaisella CNCS- ja toimintakykyä kuvaavalla 30-portaisella DRS-asteikolla. Perez Zurdo sai 20 CNCS- ja 21 DRS-pistettä, mikä tarkoitti sitä, että vaikka hänen tietoisuutensa oli kohtalaisella tasolla, hänen fyysinen ja psyykkinen suorituskykynsä oli kaukana normaalista. Siksi buenosairesilaisen sairaalan neurologi Esteban Fridman päätti kokeilla hoitoa, josta ei ollut maailmalla tehdyissä kokeissa saatu kovin rohkaisevia tuloksia.

Fridman lähti oletuksesta, jonka mukaan Perez Zurdolle on eniten hyötyä lääkkeestä, joka normalisoi häiriintynyttä aivotoimintaa. Siksi hän halusi kokeilla, miten dopamiini-välittäjäaineen määrän lisääminen vaikuttaisi potilaan tilaan.

Aiemmissa tutkimuksissa oli yritetty saada aivot tuottamaan itse lisää dopamiinia tai käytetty vain heikosti dopamiinin tavoin vaikuttavia aineita. Fridman aikoi sen sijaan testata morfiinin johdannaista apomorfiinia, joka stimu­loi dopamiinireseptoreita aiheuttamatta hyvänolontunnetta ja riippuvuutta. Sillä hoidetaan muun muassa Parkinsonin tautia, jossa aivoista tuhoutuu dopamiinia tuottavia soluja.

Kun Perez Zurdolle oli annettu pari tuntia lääkettä suoneen, Fridmania pyydettiin tulemaan takaisin työpaikalleen. Potilaan äiti oli huomannut, että hänen poikansa oli vironnut tainnoksista.