Kiputilojen hoitaminen lääkkeillä

Mihin kipuaistimus ja kipulääkkeiden teho perustuvat?

Tuntoaistin välityksellä saadaan monenlaista tietoa sekä kehon ulkopuolelta että sen eri osista. Eri puolilla elimistöä sijaitsevat tuntoreseptorit reagoivat tunto-, paine-, kipu- ja lämpöärsykkeisiin ja välittävät tietoja aistimuksista selkäytimeen ja aivorunkoon. Niiden kautta viestit siirtyvät tiettyihin aivonosiin työstettäviksi.
Tuntoaistijärjestelmään kuuluvat kipureseptorit ovat paljaita hermonpäätteitä, jotka reagoivat poikkeuksellisen matalaan tai korkeaan lämpötilaan, paineeseen ja vahingoittuneiden solujen vapauttamiin prostaglandiineihin, mm. verisuoniin vaikuttaviin rasvahappoihin. Kipureseptorien tehtävänä on ilmoittaa aivoille kivun sijainti ja voimakkuus. Kipulääkkeitä on monenlaisia. Näille lääkeille on ominaista se, että ne joko lievittävät kipua tai poistavat kipuaistimuksen kokonaan. Kipulääkkeet joko estävät prostaglandiinien muodostumisen tai kipuärsykkeiden siirtymisen hermostossa. Toimintatapansa perusteella kipulääkkeet jaetaan yleensä euforisoiviin eli mielialaa voimakkaasti kohottaviin ja tulehduskipulääkkeisiin.
Huumausaineen kaltaiset euforisoivat kipulääkkeet, kuten morfiini ja sitä vaikutukseltaan muistuttavat synteettiset lääkeaineet, estävät kipuärsykkeen siirtymisen. Koska ne voivat aiheuttaa riippuvuuden, niiden käyttöä valvotaan tarkasti.
Tulehduskipulääkkeet estävät prostaglandiinien vapautumisen vahingoittuneesta kudoksesta ja siten kipureseptorien ärsytyksen. Tällaisia lääkeaineita ovat mm. asetyylisalisyylihappo, ibu- ja ketoprofeeni sekä parasetamoli.