Intian pyhät lehmät

Intiassa lehmät saavat kaiketi löntystellä missä tahansa, mm. liikenteen seassa. Mihin käsitys niiden pyhyydestä oikein perustuu?

Lehmä edustaa hinduille eräänlaista äidillistä jumaluutta, vaikka nautojen pyhyyttä ei olekaan mainittu vanhimmissa uskonnollisissa teksteissä, Veda-kirjoissa. Joissakin Intian osavaltioissa nautojen teurastaminen on kielletty lailla. Käsitys nautojen erikoisasemasta eläinten joukossa vakiintui vähitellen hindulaisuuden monien jumaluuksien löytäessä paikkansa uskonnollisessa oppirakennelmassa. Nautojen tappamiskieltoa alettiin ilmeisesti noudattaa toden teolla jonkinlaisena protestina naudanlihaa syöville muslimeille, joita alkoi muuttaa Luoteis-Intiaan 700-luvulla.
Ennen ”rauhoittamistaan” naudat olivat hindujen uhrieläimiä. Nautoja alettiin sittemmin pitää hyvyyden, hedelmällisyyden ja naiseuden vertauskuvina, ja niiden uhraamisesta luovuttiin. Todennäköisesti myös käytännön seikat puolsivat uutta suhtautumistapaa. Nopeasti kasvavan väestön ruokkiminen edellytti mm. maanviljelyn tehostamista. Nautoja ryhdyttiin käyttämään entistä enemmän mm. vetojuhtina peltotöissä, ja hyödyllisen apulaisen syöminen pahimpaan nälkään olisi ollut hyvin lyhytnäköinen ratkaisu jatkuvaan ravinnonsaantiongelmaan. Vaikka nautoihin suhtaudutaan Intiassa lempeästi, niiden elämä ei ole helppoa etenkään kaupungeissa. Naudat ovat usein peräisin maalta. Kun lehmä vanhenee eikä enää tuota muuta kuin sinänsä hyödyllistä lantaa, se yleensä vapautetaan ja jätetään oman onnensa nojaan.