Kristallikallot ovat uuden ajan tuotteita

Uusimmassa Indiana Jones -elokuvassa jahdataan mystistä kristallikalloa. Onko tarinassa mitään todenperäistä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Steven Spielbergin ohjaaman Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -elokuvan tarina on silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Maailmassa on nykytiedon mukaan 12 vuorikristallista pääkalloa, joiden tekijöitä ja valmistustapaa ei tunneta. Yhdeksän niistä on yksityisomistuksessa, ja loput löytyvät Lontoosta British Museumista, Washington D. C.:stä Smithsonian Institutionista ja Pariisista Musée du Quai Branlystä. Tarinoiden mukaan kristallikallot ovat joko mayojen, olmeekkien tai atsteekkien tekemiä ja siten vähintään 500 vuoden ikäisiä. Kun kalloja on tutkittu, ne ovat kuitenkin osoit-tautuneet huomattavasti tätä nuoremmiksi. Museoiden kokoelmiin kuuluvia kalloja on hiljattain tutkittu niin hiukkaskiihdyttimillä kuin ultraviolettiskannauksellakin. Kallot ovat todennäköisesti eurooppalaisten käsityöläisten tekemiä, ja ne ovat valmistuneet 1800-luvun loppupuolella. Kallot on tehty työkaluilla, joiden kaltaisia ei todennäköisesti ole käytetty ja tunnettu Etelä-Amerikan korkeakulttuureissa. British Museumin kallon aihio on leikattu kristallikappaleesta nykyaikaisilla työvälineillä ja sen jälkeen hiottu pyörivällä kiekolla, ilmeisesti hiomalaikalla. Etelä-Amerikassa sen kaltaista työkalua ei korkeakulttuurien aikaan ollut, sillä pyörää ei siellä käytetty. Kalloissa käytetty kristallikaan ei ole peräisin Amerikasta vaan Sveitsistä tai Saksasta. Kallojen valmistajaa ei silti ole saatu selville. Ranskassa ja Britanniassa museoissa sijaitsevat kallot möi kuitenkin sama ranskalainen antiikkikauppias Eugène Boban, joka kuoli 1909.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: