West African DrumsFI

Mistä sävelkorva syntyi?

Melodiset äänet ovat säestäneet ihmisten toimia jo niin kauan, että musiikilla on arveltu olevan jopa kehityshistoriallista merkitystä. Rytmitajun syntymisen syitä voidaan vain arvailla, mutta musiikillisten taipumusten tiedetään yhdistävän kaikkia kansoja.

tiistai 15. syyskuuta 2009 teksti Rasmus Kragh Jakobsen

Länsiafrikkalainen ”puhuva” rummutus sijoittuu kielen ja musiikin välimaastoon. Dunduneiksi kutsutuilla lieriönmuotoisilla lyömäsoittimilla viestivät esimerkiksi Nigerian ja Beninin alueella asuvat jorubat. Rummuttamalla viestit välittyvät paljon kauemmaksi kuin ihmisen ääni kantautuu.

Kertovilla rummuilla voidaan jäljitellä puheelle ominaisia äänenkorkeuden vaihteluja, rytminmuutoksia ja painotuksia. Rummutusviestintä ei perustu vain kaavamaisiin sävelkulkuihin, joiden voitaisiin ajatella vastaavan kirjoitetun kielen sanoja, lauseita ja virkkeitä, vaan siinäkin on mahdollista improvisoida samalla tavalla kuin puhuttaessa. Väärinkäsitysten vaara on tietenkin olemassa, mutta tilanne on aivan sama käytettäessä puhekieltä yksilöllisesti ja luovasti.

Jotta voi ymmärtää rumpusanomat, täytyy tuntea viestintätavan perusteet. Ne opitaan kuin oma tai vieras kieli.

Rummutus on tietenkin myös musiikkia. Sen luominen ja siihen eläytyminen kuuluvat nykyään erottamattomasti ihmisyyteen, mutta sen syntyhistoriasta tiedetään vähän mitään varmaa.

Musiikin synnyttämien ja siihen kohdistuvien tunteiden kehittymiselle ja säilymiselle lajinkehityksen aikana on vaikeaa esittää biologisesti perusteltuja selityksiä toisin kuin esimerkiksi perustunteille, kuten nälälle ja janolle, vaikka ne ovat ilmeisen voimakkaita. Musiikki vaikuttaa ihmiseen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, mutta sen vaikutustapaa ei edes kaikilta osin osata selittää.

Musiikki kuului arkeen jo muinoin

On koko lailla hämärän peitossa, missä kehityshistoriansa vaiheessa ihminen sai musiikilliset kykynsä. Saksassa Geissenklösterlen lähellä sijaitsevista luolista löydetyt huilut osoittavat, että soittotaito kehittyi yli 32 000 vuotta sitten. Vallalla olevan käsityksen mukaan musiikin juuret ulottuvat kuitenkin vielä paljon kauemmaksi, aina nykyihmisen lajin syntymistä edeltävään aikaan.

Hieman kiistanalaisen huilulöydön perusteella on arvioitu, että myös neandertalinihminen loi musiikkia.

Jo pitkään on väännetty kättä siitä, missä määrin ihmisen musiikillisilla kyvyillä on biologinen perusta. Kokonaiskuvaa hämärtää se, että osa musiikin aiheuttamista tunnepitoisista psyykkisistä reaktioista vaikuttaa yleisinhimillisiltä, osa taas kulttuurisidonnaisilta.

Musikaalisuuden universaaliin eli kaikille ihmisille yhteiseen luonteeseen viittaavia havaintoja tehtiin kansainvälisessä tutkimuksessa, jota johti saksalaisessa Max Planck -instituutissa työskentelevä Thomas Fritz. Hän hakeutui Afrikassa sellaisten ihmisten pariin, jotka eivät olleet koskaan kuulleet länsimaista musiikkia edes radiosta.

Mandaran vuoristossa Kamerunissa Fritz tutustui mafakansan jäseniin, jotka tunsivat vain oman kulttuurinsa sävelmiä. Heistä 21 sai kuunnella instrumentaalisovituksina rock-, pop- ja jazzkappaleita sekä klassista musiikkia.

42 erilaista näytettä edustivat länsimaalaisten käsitystä siitä, millainen musiikki on iloista, surullista ja pelottavaa. Afrikkalaisia koehenkilöitä pyydettiin osoittamaan eri tunnetiloja ilmentävien kasvojen kuvia kunkin näytteen aikana sen mukaan, mihin tunteisiin he sen yhdistivät. Vaikka mafat kuulivat tällaisia sävellyksiä ensi kertaa, he olivat länsimaalaisten kanssa 60-prosenttisesti samaa mieltä niiden tunnesisällöstä.

Tulos tuki olettamusta musiikin universaalista vaikutustavasta. Tämä taas viittaa siihen, että nykyihmisen musiikillisilla taipumuksilla on vahva biologinen perusta. Thomas Fritz toteaakin:

– On selvää, että musikaalisuus kuuluu keskeisesti ihmisyyteen.

Brain waves baby

Vauvan aivot reagoivat rytmeihin

Alle vuoden ikäisten vauvojen parissa tehtyjen tutkimusten mukaan musiikilliset kyvyt ovat ainakin osittain synnynnäisiä. Hiljattain on saatu näyttöä muun muassa siitä, että vastasyntyneet tajuavat rytmejä ja seuraavat tempoa.

Tiedostaminen ei saa vauvoja heiluttelemaan jalkojaan ja käsiään musiikin tahdissa, vaan rytmitaju näkyy heidän aivotoiminnassaan. Kun Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitelleen unkarilaisen Szegedin yliopiston psykologian professorin István Winklerin johtamassa tutkimuksessa selvitettiin aivosähkökäyrän avulla 14 vauvan reaktioita rummutukseen, ilmeni, että jo näinkin pienet lapset aistivat musiikin yksityiskohtia.

Vauvat sekä seurasivat rytmiä että yllättyivät, kun musiikki yhtäkkiä vaimeni. Winkler tulkitsi asian näin:

– Havaintomme viittaavat selvästi siihen suuntaan, että rytmitaju on ihmisen synnynnäinen ominaisuus.

Synnynnäinen sävelkorva

Myös muissa tutkimuksissa on saatu viitteitä sävelkorvan synnynnäisyydestä. Niissä on sovellettu muun muassa eri aivokuvausmenetelmiä. Mielenkiintoista kerrottavaa on ollut esimerkiksi kanadalaisen juuri tähän aiheeseen erikoistuneen BRAMS-laboratorion tutkijoilla, kuten Isabelle Peretzillä ja Robert Zatorrella. Neurobiologeina he ovat olleet kiinnostuneita ihmisen musiikillisten taipumusten biologisesta puolesta.

Zatorre on selvittänyt aivokuvausten avulla, mistä aivojen osasta musiikin aikaansaamat väristykset lähtevät liikkeelle. Lisäksi hän on saanut selville, että miellyttävä musiikki aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää ja tuottaa samankaltaisia onnellisuuden ja nautinnon tunteita kuin maittava ateria tai seksi.

Havainnot viittaavat selvästi siihen suuntaan, että musikaalisuus on evoluution tulosta. Zatorren tavoin aivokuvausmenetelmiä hyödyntävä Peretz on puolestaan osoittanut, että rytmitajun puute ja muut epämusikaalisuuden ilmenemismuodot johtuvat neurologisista tekijöistä eivätkä ne liity muiden kykyjen, kuten kielellisten valmiuksien, kehittyneisyyteen tai kehittymättömyyteen.

Noin neljällä prosentilla ihmisistä ei ole lainkaan sävelkorvaa. He eivät pysty sanomaan esimerkiksi, soittaako tai laulaako joku nuotin vierestä. Peretzin mukaan kyseessä on pitkälti perintötekijöiden määräämä ominaisuus, jolla on varsin vähän käytännön merkitystä.

Muun muassa Yhdysvaltojen entisen presidentin Theodore Rooseveltin ja argentiinalaisen vallankumousjohtajan Ernesto ”Che” Guevaran tiedetään olleen hyvin epämusikaalisia, mutta sävelkorvan puute ei tunnetusti estänyt heitä menestymästä elämässään.

Peretz ja hänen kollegansa saivat ensimmäisen kerran viitteitä epämusikaalisuuden perinnöllisyydestä 2007. Havainto tarkoittaa käänteisesti sitä, että musikaalisuus on voinut vaikuttaa lajinkehitykseen yhtenä valintakriteerinä.

Vallalla olevan evoluutioteorian perustan muodostavan luonnonvalinnan perusperiaatteet esittänyt brittiläinen luonnontieteilijä Charles Darwin piti musikaalisuutta arvoituksena. Hänen mukaansa ”kyvystä nauttia tai luoda musiikkia ei ole ihmiselle mitään hyötyä”.

Jokin syy musiikillisten taipumusten rikastumiseen ihmisen perimässä täytyy kuitenkin olla. Selityksiä on esitetty vaikka kuinka paljon, mutta mikään niistä ei vaikuta tyhjentävältä. Ehkä siksi yhdysvaltalaisen neurobiologin Steven Pinkerin muotoilema ”nollahypoteesi” viehättää monia. Sen mukaan musiikki on vain hunajaa korville ja itse musikaalisuus on pelkästään sattuman satoa.

The Mafa people

Muusikko veti ihmisiä puoleensa

Musikaalisuus saattaa hyvinkin olla sivutuote kehityskulusta, jonka ansiosta ihminen kuulee hyvin ja pystyy erottamaan tarkasti ääniä ja äänensävyjä. Darwinin hengessä onkin esitetty, että sävelkorva on jalostunut seksuaalivalinnan tuloksena. Tietyt musikaalisuuteen välillisesti tai suoraan liittyvät ominaisuudet ovat olleet niin arvostettuja, että ne ovat tehneet ihmisistä erityisen houkuttelevia sukupuolikumppaneina.

Niinpä musiikillisesti lahjakkaat yhteisön jäsenet ovat saaneet paljon jälkeläisiä. Siten musikaalisuuden aikaansaavat tai ainakin sille altistavat perintötekijät ovat yleistyneet populaatiossa.

Toisen selityksen mukaan musiikki toimii yhteisöä koossa pitävänä sosiaalisena liimana. Se on saattanut vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta varsinkin poikkeustilanteissa, kuten sota-aikana. Sillä on toki voinut olla myös päinvastainen tehtävä: vastapuolen taistelutahdon tai joukkojen moraalin heikentäminen. Tätäkin teoriaa on vaikeaa testata käytännössä, joten sitäkään ei voida millään osoittaa oikeaksi tai vääräksi.

Tieteellisesti tukevimmalla pohjalla on oletus, että musiikin kasvualustana on toiminut puhe. Hypoteesin kulmakiviä on havainto, että niin musiikki kuin merkityksellisiin äännejonoihin perustuva puhekin koostuvat samankaltaisista yksittäisistä äänielementeistä, jotka muodostavat laajempia kokonaisuuksia. Jotta niitä pidetään musiikkina tai puheena, ne eivät voi olla täysin mielivaltaisia. Siis odotuksenmukaista on, että niiden tuottaja noudattaa perussääntöjä.

Kalifornialaisessa neurotieteiden tutkimuslaitoksessa työskentelevä Aniruddh Patel on japanilaiskollegoidensa kanssa selvittänyt, miten aivot käsittelevät puhetta ja musiikkia. Tutkimukseen osallistuneet japanilaiset ja indoeurooppalaisia kieliä puhuvat eurooppalaiset tajusivat kestoltaan vaihtelevat äänet eri tavalla, olivatpa ne sitten äänteitä tai säveliä.

Esimerkiksi sarjasta pitkä-lyhyt-pitkä-lyhyt-pitkä-lyhyt japanilaiset hahmottivat kaavaksi pitkä-lyhyt, kun taas eurooppalaisista se oli lyhyt-pitkä. Ero vastaa kielten rakennetta. Esimerkiksi ruotsin kielessä lyhyt (artikkeli)sana edeltää sitä yleensä pidempää substantiivia, kun taas lyhyitä apusanoja suosivassa japanissa tilanne on päinvastainen.

Biologia määrää musiikkimaun

Yhdysvaltalainen neurobiologi Dale Purves Duken yliopistosta uskoo, että puhe on asettanut rajat sille, millaista äänimaailmaa pidetään miellyttävänä – ja nautinnollisena musiikkina. Hän selvitti, miksi ihmisen kuuloalueen lähes 20 000 eri taajuudesta vain pieni osa koetaan kauniiksi. Kun Purves tutki työtovereidensa kanssa vuonna 2003 eri sanoissa esiintyvien vokaalien lausumista, kävi ilmi, että painotukseen käytetään täsmälleen niitä taajuuksia, jotka saadaan, kun pianolla soitetaan kromaattisen sävelasteikon 12 säveltä eli oktaavi.

Jatkaessaan yhteyden selvittämistä 2007 Purves sai selville, että niitä sointukulkuja, joita pidetään miellyttävinä, käytetään puheessa vokaaleja korostavina taajuuksina kielestä riippumatta.

Puhe tuotetaan ääntöelimillä, joihin kuuluvat äänihuulet. Ne ovat kurkunpäässä sijaitseva kudospoimupari, joita erottaa äänirako. Kun keuhkoista tuleva ilmavirta työntyy äänihuulten välistä, ne alkavat värähdellä. Tällöin syntyy ääntä, joka voimistuu resonoimalla lähinnä nielussa, suussa ja nenässä. Niitä voidaan verrata soittimen muihin osiin kuin kieliin, joita taas äänihuulet vastaavat.

Resonoinnin ansiosta vahvistuvat taajuudet sisältävät paljon energiaa. Juuri niillä on merkitystä vokaaleille. Ääntäminen ja aivojen äänteiden käsittely ovat saavuttaneet evoluution aikana tasapainotilanteen, kun käyttöön on otettu ne taajuudet, jotka sopivat parhaiten puheviestintään. Purves ilmaisee asian näin: – Musiikin estetiikka on viime kädessä vain biologista tiedonkäsittelyä.

Monitahoisia vastauksia

Vaikka Patelin ja Purvesin havainnot vaikuttavat vakuuttavilta, niitä ei voida pitää todisteina suuntaan eikä toiseen, sillä ne saattavat hyvinkin olla sattumanvaraisia. Tuntuu kuitenkin luontevalta ajatella, että puheen kehittyminen nykyisenkaltaiseksi tehokkaaksi ja monipuoliseksi viestintäjärjestelmäksi on antanut alkusysäyksen musiikille. Onhan puhe yksi ihmisen vahvimmista valteista lajien välisessä kilpailussa.

Musikaalisuus saattaa olla ainoa yleisinhimillinen ominaisuus, jolla ei ole – tai jolle ei löydetä – selvää tehtävää.

Rytmi verissä

Musiikki ei saa syttymään vain ihmisiä. Esimerkiksi kesy kultatöyhtökakadu Snowball (lumipallo) on hämmästyttänyt jammailemalla vauhdikkaasti niin pop- kuin rockmusiikinkin tahtiin. Papukaijan eläytymistä rytmeihin on voitu ihailla YouTube-videopalvelussa.

”Tanssinumeroissaan” Snowball ei juuri kainostele. Se keinuttaa itseään välillä hyvinkin rajun näköisesti. Kun San Diegossa Kaliforniassa toimivan neurotieteiden tutkimuslaitoksen tutkija Aniruddh Patel seurasi siivekkään käyttäytymistä, hän vakuuttui, että tanssiessaan lintu ei vain toista kaavamaisesti oppimaansa vaan todellakin reagoi kuulemaansa musiikkiin. Asia selvisi, kun Snowballin suosikkikappaleet sovitettiin

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: