Pienaakkosia on mukava lukea ja kirjoittaa

Milloin ja miksi alettiin käyttää rinnakkain isoja ja pieniä kirjaimia?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kirjainten koko ja muoto vaikuttavat tekstin kirjoitettavuuteen ja luettavuuteen. Eurooppalaiset ymmärsivät hitaasti, että kirjoituksen hahmottamista voitiin helpottaa vaihtelemalla kirjainten ulkonäköä ja lisäämällä siihen välimerkkejä tiettyjen sääntöjen mukaan.

Eri kulttuureissa on (ollut) käytössä mitä moninaisimpia kirjoitusjärjestelmiä. Kätevimmiksi ovat osoittautuneet aakkospohjaiset kirjoitusjärjestelmät. Niistä yleisin perustuu latinalaiseen kirjaimistoon, joka kehitettiin Apenniinien niemimaalla kreikkalais-etruskilaiselta pohjalta vuoden 700 eaa. tietämillä. Kreikkalainen kirjaimisto oli ollut ensim-mäinen aakkosto, jossa oli omat merkit sekä vokaaleille että konsonanteille.

Lue lisää siitä, kuka keksi aakkoset.

Aluksi antiikin Roomassa käytettiin vain suuraakkosia. Niiden teräväkulmainen ulkonäkö vakiintui, kun tekstejä kaiverrettiin tai hakattiin kiveen. Myöhemmin käsin kirjoitettaessa talttatyyliset kirjaimet saivat pyöreämpiä muotoja. Tuloksena oli vino käsialakirjoitus, kursiivi. Roomalainen kursiivi sisälsi jo 300-luvulla nykyisten latinalaisten pienaakkosten perusmuodot.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: