Paniikki-sanan juuret Kreikan tarustossa

Mistä kielestä pakokauhua tai sekasortoa tarkoittava paniikki-sana juontuu?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Paniikki-sana on omaksuttu suomen kieleen todennäköisesti ruotsin ja ranskan kielten kautta kreikasta. Lainasanan taustalla on kreikan kielen panikón-sana, joka tarkoittaa äkillistä kauhua. Paniikki-sana liittyy muinaiskreikkalaiseen tarustoon, jossa esiintyy Pan-niminen luonnonhaltija. Pan oli karjan, paimenten, metsien ja lähteiden suojelija. Pan kuvataan kertomuksissa sarvipäiseksi ja pukinsorkkaiseksi mutta muuten ihmismäiseksi olennoksi, jolla oli toisessa kädessään sauva ja toisessa paimenhuilu. Tästä syystä antiikin aikaan paimenhuiluna käytettyä rinnakkaisista pituusjärjestykseen asetetuista ruokopilleistä koostuvaa soitinta syrinksiä kutsutaan myös Panin huiluksi eli panhuiluksi. Panin palvonta sai alkunsa Arkaden (Arkadian) maakunnassa, josta se levisi 400-luvulla eaa. kaikkialle Kreikkaan. Panin uskottiin liikkuvan yleensä hedelmällisyyden ja viinin jumalan Dionysoksen ja nymfien eli luonnotarten seurassa. Pan säesti huilullaan nymfien tanssia. Pan saattoi olla liikkeellä yksinkin ja säikytellä ihmisiä. Panin säikäyttämät joutuivat äkillisen pakokauhun valtaan eli paniikkiin. Pan-jumalan nimi on sama kuin kreikan kielen kaikkea tarkoittavan pas-sanan neutrimuoto. Kysymyksessä ei liene sattuma, sillä Panin uskottiin edustavan maailmankaikkeuden luomisvoimaa. Nykyään monissa sivistyssanoissa esiintyvä pan-etuliite merkitsee kaikkialla olevaa, maailmankaikkeutta koskevaa, yleistä. Esimerkiksi moniin maanosiin leviävää kulkutautia kutsutaan pandemiaksi – eikä ole epäilystäkään siitä, että tällainen vitsaus ei voisi aiheuttaa ihmisissä paniikkia.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: