star trek 50

10 tekniikkaa, jotka Star Trek ennusti

Tänään on kulunut 50 vuotta siitä, kun legendaarinen sarja esitettiin ensi kerran televisiossa. Tuolloin se oli puhdasta tieteiskuvitelmaa, mutta suuri osa sarjassa esitellyistä tekniikoista on sittemmin keksitty oikeasti.

maanantai 5. syyskuuta 2016 teksti Babak Arvanaghi

6. syyskuuta 1966 Star Trek -sarjan ensimmäinen osa pyörähti käyntiin Kanadan televisiossa. Kaksi päivää myöhemmin jakso esitettiin myös Yhdysvalloissa, ja pian siitä tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista televisiosarjoista.

Yli 700 jaksossa ja 13 elokuvassa avaruutta tutkivien uskalikkojen tarinaa on seurattu eri avaruusaluksissa. Lukuisat kapteenit ovat kohdanneet rohkeasti tuntemattomia – useimmiten ihmisen kaltaisia – avaruusolioita ja hyödyntäneet nerokkaita tekniikoita. Olemme koonneet tähän joukon aikaansa edellä olleita teknisiä vimpaimia ja tekniikoita, joista on sittemmin tullut (ainakin lähes) totta.

"Live long and prosper."

Kommunikaattori

Star Trek: Kun kapteeni Kirk pyytää Scotty ”Scotty, beam me up” eli ”sädetä minut”, hän puhuu pieneen kädessä pidettävään laitteeseen.

Todellisuus: Matkapuhelimet ovat nykyisin kehittyneempiä kuin Star Trekin viestintälaitteet. Sarjassa henkilöt pystyivät vain puhumaan laitteilleen, ja nykyisillä älypuhelimilla voidaan tehdä paljon muutakin. Vuonna 1966 matkapuhelin oli kuitenkin vasta haaveissa.

Universaalikääntäjä

Star Trek: USS Enterprisen miehistö kohtaa usein vieraita rotuja, joiden kieltä he eivät ymmärrä. Aluksen universaalikääntäjä antaa heille kuitenkin mahdollisuuden viestiä vierailla kielillä.

Todellisuus: Äänentunnistusohjelmisto yhdessä käännösohjelmien kanssa pystyy kääntämään joitakin kieliä reaaliaikaisesti. Esimerkiksi Skype ja Google kehittävät parhaillaan tätä tekniikkaa. Ainoa ero Star Trekiin on se, että todellisuudessa käyttäjän on itse valittava kieli, johon tai josta hän haluaa puheen käännettävän.

Videopuhelut

Star Trek: Vieras avaruusalus lähestyy, ja pian aluksen komentaja piirtyy komentosillan näytölle, jotta hän ja USS Enterprisen kapteeni voivat keskustella keskenään.

Todellisuus: 1960-luvun lopulla videopuhelut olivat käsittämätön ajatus, vaikka ne nykyisin ovat jo melko vanhaa tekniikkaa. Niiden käymiseen ei enää tarvita edes tietokonetta, vaan älypuhelin riittää hyvin.

Geordi La Forgen lasit

Star Trek: Geordi La Forge on sokea, mutta hän kykenee näkemään ympäristönsä erikoisvalmisteisen visiirin avulla. Visiiri auttaa häntä aistimaan sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia ja antaa hänelle itse asiassa paremman näön kuin kellään muulla on aluksella.

Todellisuus: Toistaiseksi ei ole keksitty laseja, joilla sokeille voitaisiin tuottaa parempi näkö kuin muille. Toisaalta on kyllä kehitetty laseja, jotka palauttavat näköaistin. Erikoislasit muuntavat valosignaalit sähköisiksi impulsseiksi, jotka lähetetään aivoihin. Aivoissa valosta muodostuu kuvia.

Suoja

Star Trek: Taistelussa USS Enterprise voi ottaa käyttöön alusta suojaavan voimakentän, suojan. Se torjuu vihollisen ammukset.

Todellisuus: Sähköpurkauksilta voidaan suojautua sähkömagneettisella suojakentällä. Tätä tietoa käytetään hyväksi esimerkiksi suojattaessa astronautteja kosmiselta säteilyltä. Star Trekissä käytettyä suojaavaa voimakenttää ei osata vielä rakentaa.

Vaiheinen

Star Trek: Miehistö kantaa pieniä aseita, jotka ampuvat laserin tapaisia purkauksia. Niiden tehoa voidaan säätää niin, että ne eivät tapa uhria vaan vain tainnuttavat ("stun") hänet.

Todellisuus: Kun sarja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1966 sähköä ei vielä käytetty hyökkäämiseen tai puolustautumiseen tarkoitetuissa aseissa. Tilanne muuttui vuonna 1969, kun etälamautin keksittiin. Se on tarkoitettu lamauttamaan hyökkääjä etäältä, kuten vaiheinenkin. Laseraseitakin on jo olemassa, mutta ne eivät mahdu taskuun.

Vetosäde

Star Trek: Avaruusaluksesta voidaan laukaista vetosäde, joka ottaa pienemmät alukset voimakenttäänsä. Sen jälkeen pieni alus voidaan vetää isomman avaruusaluksen sisälle.

Todellisuus: Esineitä on jo pitkään osattu työntää kohdistamalla niihin voimakasta valoa. Esineiden vetäminen onkin sitten vaikeampaa. New Yorkin yliopistossa ollaan kuitenkin ehkä tehty asiassa läpimurto. Nyt myös Nasa on alkanut kehittää samantyyppistä tekniikkaa, jonka toivotaan helpottavan näytteiden keräämistä avaruudessa.

Tekniikka perustuu hologrammeihin, joissa osa valosta vetää kohteita puoleensa enemmän kuin muu osa. Liikuttamalla "vetovoimaisempia" osia on onnistuttu vetämään hyvin pieniä lasipalloja senttimetrin verran.

Keinotekoinen painovoima

Star Trek: USS Enterprisella vallitsee sama painovoima kuin Maassa. Aluksella oleskelevat sadat ihmiset voivat liikkuva vapaasti välittämättä alusta ympäröivästä painottomuudesta.

Todellisuus: Keinotekoinen painovoima osataan luoda teoriassa, mutta käytännössä siihen ei ole vielä kyllin kehittynyttä tekniikkaa. Se vaatisi joko valtavaa itsensä ympäri pyörivää rakennetta tai voimakasta magneettia, joka pitäisi kaiken paikoillaan.

Jättikokoista pyörivää alusta on toistaiseksi lähes mahdotonta kuljettaa avaruuteen ja koota siellä, ja valtava magneetti taas häiritsisi aluksen elektronisia laitteita.

Trikooderi

Star Trek: Kädessä pidettävä skanneri kertoo muun muassa Kirkille ja Spockille vieraiden planeettojen kaasukehän happipitoisuuden. Sillä voidaan myös diagnosoida sairaita ja selvittää, mistä aluksen moottorivika johtuu.

Todellisuus: Yksikään kuvannuslaite si pysty kaikkeen siihen, mihin trikooderi. Sen elementit on kuitenkin jo keksitty. Esimerkiksi Nasassa on kehitetty Kansainvälistä avaruusasemaa varten käteen mahtuva LOCAD-laite, joka voi tunnistaa E. coli -bakteerin, sienet ja salmonellan.

Lääketieteessä magneettikuvauslaitetta voidaan pitää jonkinlaisena trikooderin edeltäjänä. Se ei tosin ole kovin mobiili, mutta tilanne voi muuttua uuden keksinnön ansiosta. Harvardin yliopistossa on kehitetty pieni, kädessä pidettävä laite, joka toimii samaan tapaan kuin magneettikuvauslaite.

Poimuajo

Star Trek: Avaruuden valtavat välimatkat eivät ole este poimuajon ansiosta. Poimuajomoottorilla miehistö voi kiihdyttää avaruusaluksen nopeuden yli valon nopeuteen ja matkustaa nopeasti galaksista toiseen.

Todellisuus: Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan mikään ei voi liikkua valoa nopeammin. Siksi matkustaminen on hoidettava toisella tavalla.

Vuonna 1994 meksikolainen fyysikko Miguel Alcubierre keksi tavan, jolla poimuajo voitaisiin saada toimimaan: Avaruuteen voitaisiin luoda aalto luomalla negatiivisen massan rengas. Aalto saisi avaruuden poimuuntumaan aluksen edessä ja laajenemaan sen takana. Alus pysyisi siten paikoillaan ja avaruus liikkuisi.

Tekniikka vaatisi valtavasti energiaa. Esteistä huolimatta Nasan Harold White ilmoitti vuonna 2012 kehittävänsä poimuajoa Miguel Alcubierren ideoiden pohjalta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: