Kemialliset analyysit todistivat myrkyttämisen

Historia kertoo

Monille oli suuri järkytys kuulla toisen maailmansodan lopulla saksalaisten tuhoamisleireistä. Vieläkin keskustellaan siitä, ketkä ennen vuotta 1945 tiesivät niiden olemassaolosta ja olosuhteista.

Keskistysleirivankien epäinhimillisen kohtelun paljastuttua alettiin selvittää kansallissosialistisen Saksan väkivalta­koneiston yksityiskohtia. Kävi ilmi, että miljoonat ihmiset menettivät henkensä erilaisissa vankiloissa. Osa murhattiin kaasulla. Ruumiita taas hävitettiin muun muassa polttamalla leirien uuneissa.

Auschwitziin kuului kaksi työleiriä ja yksi tuhoamisleiri kaasukammioineen. Niistä saatiin tietoa vangeilta ja vartijoilta sekä neuvostosotilailta, jotka vapauttivat leirin 27.1.1945. Silti jotkut ovat kyseenalaistaneet joukkotuhonnan laajuuden.

Arkeologia osoittaa

Tutkijat ovat etsineet vahvistusta väitteille, joiden mukaan tuhoamisleirillä ei olisi tapettu ihmisiä Zyklon B -nimisellä tuholais­myrkyllä. Aineen käyttö on mahdollista kyseenalaistaa siksi, että kaasu­kammiona tunnettujen tilojen seinissä ei näy Zyklon B:n sisältämän sini­hapon synnyttämiä preussinsinisiä jälkiä.

Kemiallisten tutkimusten mukaan jäännösten puuttuminen on selitettävissä sillä, että kammioissa oli kaasua enintään puolen tunnin ajan kerrallaan. Näin lyhyessä ajassa kerrostumia ei ehtinyt
muodostua. Lisäksi tilat jouduttiin puhdistamaan joka käyttökerran jälkeen verestä, virtsasta ja ulosteista.

Saksalaisten kuulustelut paljastivat, että kiteinen myrkky annosteltiin kam­mioihin pienten aukkojen kautta. Arkeo­logiset löydöt tukevat tätä tietoa. Kyse oli rautavahvisteisista betonikaton luukuista, jollaisia on nähtävissä myös vuosilta 1943 ja 1944 peräisin olevissa valokuvissa.

Keskitysleireissä riittää yhä tutkittavaa. Jokin aikaa sitten arkeologit paikansivat maatutkan avulla isoja joukkohautoja Treblinkan alueelta.