Miten eläimet selviävät keskitalvesta?

Joulu merkitsee ihmisille usein runsaita ruokapöytiä ja kodin lämpöä, mutta pohjoisen pallonpuoliskon eläimille keskitalvi on vuoden vaikeinta aikaa. Kylmyyden lisäksi on puutetta ravinnosta.

Eläimillä on eri tapoja selviytyä kylmästä vuodenajasta. Jotkin lajit pysyttelevät hengissä kesällä piilottamiensa ruokavarastojen turvin, toiset taas ovat keränneet ruumiiseensa vararasvaa syömällä itsensä kylläisiksi ennen talven tuloa.

Esimerkiksi siilit ja lepakot vaipuvat talveksi horrokseen. Tällöin niiden elintoiminnot hidastuvat huomattavasti. Ruumiinlämpö laskee ja sydämenlyönnit ja hengitys lähes pysähtyvät. Tässä olotilassa ne kuluttavat hyvin vähän energiaa ja niiden syksyllä keräämä rasvakerros riittää kevääseen asti.

Karhut ja mäyrät nukkuvat talviunta. Myös ne ovat keränneet syksyn aikana rasvavarastoja, joita polttamalla ne pysyvät hengissä. Talviuni poikkeaa horroksesta siten, että ruumiinlämpö laskee vain vähän ja elintoiminnotkin hidastuvat vain hieman. Yleensä eläimet nukkuvat talviunta kevääseen asti, mutta ulkoiset häiriöt tai äkillinen ilman lämpeneminen talvella saattavat herättää ne kesken unien.

Muuttolinnut taas pakenevat Pohjolan kylmää talvea eteläisemmille seuduille. Osa linnuista lentää useiden tuhansien kilometrien päähän Afrikkaan asti, osa jää Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Suomessa talvehtivat linnut, kuten talitiainen, punatulkku, varpunen ja keltasirkku, vierailevat etenkin kovilla pakkasilla mielellään lintulaudoilla, kun ravinnon saanti metsästä on vaikeaa. Linnut hakevat usein lämpöä lumen suojasta. Esimerkiksi teeret ja riekot kaivavat lumeen onkaloita, joita kutsutaan kiepeiksi.

Lähteet:
Nationalencyklopædien
Handbook of the Birds of the World
http://library.thinkquest.org/TQ0312800/hibernate.htm
en.wikipedia.org: Migration, hibernation