Mikä on joulutontun alkuperä?

Tontut eivät aina ole olleet punapukuisia joulupukin apureita, jotka huhkivat hiki hatussa Korvatunturilla joulua valmistelemassa ja käyvät urkkimassa ikkunoiden takana, käyttäytyvätkö lapset kauniisti. Suomalaisessa kansanperinteessä tontuilla on ollut aivan eri tehtäviä.

Joulutontun esi-isä on saanut nimensä sanasta tontti. Kun tontille rakennettiin asumus, tonttu asettui taloksi ja ryhtyi kodin haltijaksi. Tonttu on kuvattu harmaanuttuiseksi, pitkäpartaiseksi pieneksi ukoksi, joka eleli omissa oloissaan. Paitsi itse kodilla myös riihellä, tallilla ja saunalla oli omia haltijatonttujaan.

Tonttuja piti kohdella hyvin, jotta talo menestyisi. Jouluna tonttuja piti muistaa puurolautasella.

Vanhojen perinteiden sekoittuessa uusiin kodin haltijasta tuli joulutonttu, kun joulutontut alkoivat seikkailla 1800-luvun lopun saksalaisissa ja ruotsalaisissa lastenkirjoissa. Joulutontut kotiutuivat myös Suomeen ja ryhtyivät joulupukin apulaisiksi. Pohjoismaisen joulutontun hahmon on luonut pitkälti ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström. Nyströmin tonttu oli iloinen ja vikkelä ja hänellä oli punainen piippalakki päässä. Jo 1800-luvun lopulla joulutonttuja alkoi esiintyä suomalaisissakin postikorteissa.

Lähteet:
Mysi Lahtinen: Joulu – sen historia, askareet ja herkut
Juhlat alkakoot – vuotuisia tapoja ja perinteitä
Suuri perinnekirja – suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt