Lämpimästä ilmasta imetään vettä

Lämpimässä ilmassa on aina kosteutta, jopa aavikoilla. Australialainen Edward Lincare on kehittänyt laitteen, jolla ilman vesi­höyry voidaan kerätä talteen ja käyttää kasteluvedeksi.

Melbournessa toimivan Swinburnen teknisen yliopiston tutkija sai idean keksintöönsä tutkiessaan Stenocara-kova­kuoriaisen elämää aavikolla. Ensimmäisen keräimen Lincare asensi äitinsä puutarhaan.

Lounais-Afrikan aavikolla elävä Stenocara-kuoriainen kerää juomavetensä pisaroista, jotka tiivistyvät merituulesta sen kuoren uurteisiin. Airdropiksi nimetty vedenkeräin imee lämmintä ilmaa ja kierrättää sitä pari metriä maan alla olevassa putkistossa, jossa lämpö­tila on useita asteita viileämpi kuin maan pinnalla.

Viileiden putkien uurteissa kosteus tiivistyy pisaroiksi, jotka valuvat säiliöön ja jotka johdetaan sieltä kasvien kasteluvedeksi. Tarvitsemansa sähkön keräin saa tuuliturbiinista ja aurinkopaneelista. Kun keräin on saatu asennettua, se ei juuri vaadi huoltamista.

Airdropille on tarvetta. Lincaren kotimaassakin ovat viime aikoina yleistyneet pitkät kuivat kaudet, jotka ovat köyhdyttäneet peltoja ja tuhonneet kokonaisia ekosysteemejä.

Lämpötilaerosta syntyvä kondenssivesi kastelee kasvit

Kun vedenkerääjä jäähdyttää lämmintä ilmaa, ilman kosteus tiivistyy vedeksi.

1. Tuulivoimalla toimiva turbiini imee lämmintä ilmaa putkiin maan alle. Tyynellä säällä laite käyttää aurinkopaneelin lataaman akun virtaa.

2. Maan alla lämmin ilma kiertää kupari­putkessa. Kahden metrin syvyydessä lämpötila on yleensä viisi astetta matalampi kuin maan päällä.

3. Putken sisäpinnassa on uria, joiden ansiosta putkessa on laaja pinta-ala ja vesi jäähtyy nopeammin. Kylmä ilma ei sido yhtä paljon kosteutta kuin lämmin, joten kosteus tiivistyy pisaroiksi.

4. Pisarat valuvat säiliöön, josta aurinkosähköllä toimiva pumppu pumppaa veden maahan vedettyihin kasteluletkuihin. Vesi tihkuu pisaroina letkun rei'istä suoraan kasvien juurille.