© Alamy/All Over Press

Tutkijoiden 10 keljuinta pestiä

Oletko täysin väärässä työssä? Esittelemme tässä 10 tieteen maailmaan liittyvää hommaa, joita kannattaa harkita todella tarkkaan. Tee sitten Tieteen Kuvalehden suuri uratesti ja selvitä sen avulla, mikä tieteenala onkaan kutsumuksesi!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017 teksti Af Antje Gerd Poulsen

1. TULIVUORITUTKIJA

Tarve saada laava-, kivi- ja kaasunäytteitä pakottaa tulivuoritutkijat menemään kuumiin kraattereihin.

T ulivuoria ja niiden toimintaa tutkitaan itse paikalla jopa veden kiehumispisteen ylittävissä lämpötiloissa. 

Lähimpänä kuplivaa laavajärveä liikkuneisiin ihmisiin kuuluu italialaisvulkanologi Dario Tedesco, joka vuonna 2010 kävi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Gomon liepeillä Kongon demokraattisessa tasavallassa savuavan, hyvin aktiivisen Nyiragongon tulivuoren kraatterissa. 

Tutkimusretken aikana tehtiin sekä mittauksia että otettiin laava-, kivi- ja kaasunäytteitä.

Luonnonolot vaaransivat tutkijoiden terveyden. Riskeistä huolimatta he leiriytyivät kahdeksi päiväksi vain 120 metrin päähän kraatterin pohjasta.

Ympäristön lämpötila oli paikoitellen toista sataa astetta, ja laavajärvi tulvi vähän väliä yli äyräidensä. 

Suojavarusteiden ansiosta tutkijat kuitenkin suoriutuivat tehtävistään.

Ennustaa tulivuorenpurkauksia 

Tutkimusretkillä tehdään havaintoja ja mittauksia luonnollisissa olosuhteissa sekä otetaan erilaisia näytteitä. Tarkkailu ja aineiston analyysi voivat paljastaa esimerkiksi, purkautuuko tulivuori pian.

Vaarallisiiin kenttätutkimustehtäviin käytetään yhä yleisemmin koneita, kuten kuumuutta kestäviä robotteja ja kaukokartoituslaitteita.

2. ASTRONAUTTI

”Avaruuslento” huipentui 257 päivän jälkeen lavastettuun Mars-kävelyyn.

© RIA NOVOSTI

Avaruuslentäjien osaan eläytyvät koehenkilöt jäljittelivät maanpäällisessä testissä miehitettyä lentoa naapuriplaneetalle.

Vaikka työtehtävät ja -toverit tympisivät ja vaihtelu virkistäisi, oma arki alkaa tuntua yllättävänkin monivivahteiselta, kun sitä vertaa niiden kuuden henkilön kokemuksiin, jotka osallistuivat 2010–2011 toteutettuun Mars 500 -tutkimushankkeeseen. 

Heidät eristettiin ulkomaailmasta peräti 17 kuukaudeksi niin, ettei heillä ollut muuta seuraa kuin toisensa.

Älä anna tärkeimpien tiedeuutisten mennä ohi – tilaa Tieteen Kuvalehden UUTISKIRJE suoraan sähköpostiisi

Mars-lentoa jäljiteltiin 500 vuorokautta. Tämän ajan koehenkilöt viettivät lähes kokonaan Venäjälle Moskovaan rakennetussa avaruusaluksen mallissa, jonka pinta-ala oli 180 neliömetriä. 

Tilaa oli niukasti, ateriat koostuivat purkkiruoasta eikä päivänvaloa nähty koskaan. 

Simulaatio huipentui 257 päivän jälkeen siihen, että avaruuspukuiset koehenkilöt ikään kuin kävivät keräämässä näytteitä Marsin pinnalta ja tökkäämässä siihen lipun.

Todellisuudessa he vain piipahtivat peltihallissa, jonka lattialle oli levitetty hiekkaa ja kiviä. Sitten heidän pitikin jo palata ”avaruusalukseen”.

Testaa, miten avaruuden olot vaikuttavat elimistöön 

Oleskelu avaruudessa rasittaa kehoa ja mieltä. Mars 500:n tarkoitus oli selventää mm. eristyneisyyden vaikutusta uni-valverytmiin ja vireyteen. 

Tutkimuksen mukaan unen laatu heikkenee, toimintatarmo vähenee, mieliala laskee ja kuntoiluhalut häviävät, kun eristys vastaa pitkää avaruuslentoa.

3. RIKOSHYÖNTEISTIETEILIJÄ 

 

© STEPHEN DALTON/NATURE PL

Ihmisen jäännökset, jotka jo kuhisevat kärpäsiä ja niiden toukkia, ovat arkea brittiläiselle Amoret Whitakerille.

Hän kuuluu poliisia tutkinnassa avustaviin hyönteistieteilijöihin, oikeusentomologeihin. 

Ruumiissa esiintyvät selkärangattomat ja niiden eri kehitysvaiheet auttavat arvioimaan vainajan kuolinajan. 

Whitakerin työvälineitä ovat hyönteishaavit, muovilusikat ja kissanruoka, jonka avulla hän pitää löytönsä elossa. Hän käy aineistonsa läpi Lontoon luonnonhistorian museossa, jossa on tarkoitusta varten erillinen, usein mädänneeltä löyhkäävä, laboratorio.

Selvittää kuolinajan

Tuore ruumis vetää puoleensa hyönteisiä. Jos olosuhteet suosivat kärpäsiä, ne käyvät munimassa siihen pikimmiten. 

Tästä alkaa tiettyä vauhtia etenevä tapahtumasarja, jota voidaan käyttää kellona, kun yritetään määrittää kuolinaika. 

Hyönteisten elinkiertoon kuuluvien kehitysvaiheiden avulla se on mahdollista arvioida aluksi tuntien, myöhemmin päivien tarkkuudella

4. MERIBIOLOGI


© UNIVERSITY OF TRIESTE

Välimeren tilaa kartoittaessaan esimerkiksi italialaisen Triesten yliopiston meribiologit joutuvat aika ajoin hyppäämään veteen, joka muistuttaa räkää. 

Meren limoittuminen johtuu eloperäisestä aineesta, joka on lähtöisin niin elävistä kuin kuolleistakin mikroskooppisen pienistä eliöistä. 

Kesäisin limaa esiintyy rannikolla massoittain jopa melkein 200 kilometriä pitkinä klimppeinä. 

Jotta niistä saataisiin tarkempaa tietoa, tutkijoiden pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja sukeltaa ammentamaan pöperöä näyteastioihin.

5. VALAAN RUHON LEIKKAAJA

Mätänemisen takia lemuavasta raadosta otetaan osia tutkittavaksi laboratoriossa, jotta valaan kuoleman aiheuttaneet tekijät paljastuisivat.

© Alamy/All Over Press

Kuolleille valaille tehdään ruumiinavauksia, sillä lemuava raato voi paljastaa, miten yksilö eli ja päätti päivänsä.

Pilaantuneen kalan haju ei ole mitään verrattuna pitkälle mädänneen valaan löyhkään. Silti jotkut biologit ovat valmiita sietämään lemua tuntikaupalla, kun he tutkivat mereltä rantaan ajautuneita valaanruhoja.

Nykyään etenkin valaiden joukkokuolemia tutkitaan melko järjestelmällisesti. 

Näihin mittaviin ruumiinavauksiin osallistuvat tutkijat leikkelevät toisinaan jo lähes hajoamistilassa olevia ruhoja pitkäteräisillä veitsillä kumisiin suoja-asuihin sonnustautuneina. 

Tarkempia tutkimuksia varten raadoista irrotetaan erilaisia osia. 

Kun näytteet analysoidaan laboratoriossa, saadaan jonkinmoista osviittaa siitä, millaisissa olosuhteissa eläin eli ja kuoli. 

Joskus tutkijat joutuvat myös lopettamaan rantautuneita valaita.

Selvittää valaan kuolinsyyn 

Eläintieteilijöitä kiinnostaa tietää, selittävätkö sairaudet tai vammat valaiden rantautumisen. Tieto auttaa tehostamaan suojelua. 

Esim. laivareitin muuttaminen voi pienentää valaiden sairastumisja vammautumisriskiä.

6. APINAPSYKOLOGI 

© PAUL VASEY & RADIUS IMAGES/GETTY IMAGES

Vain harva ihminen on nähnyt niin paljon apinoiden intiimejä hetkiä kuin kanadalainen käyttäytymispsykologi Paul Vasey Albertassa toimivasta Lethbridgen yliopistosta. 

Vasey on viimeisten 12 vuoden aikana viettänyt useita eripituisia ajanjaksoja Kioton lähellä sijaitsevalla Arashiyaman alueella elävien japaninmakakien parissa. Hän on tarkkaillut eläinten seksuaalielämää 10–80 yksilöstä koostuvissa ryhmissä. 

Yhteisön pysyvyys perustuu naaraisiin, sillä urokset yleensä poistuvat siitä aikuistuessaan. 

Sukukypsät yksilöt haluavat seksiä joskus myös oman sukupuolen edustajien kanssa. 

Vasey on tutkinut partnereiden valinnan lisäksi sitä, missä tilanteissa, millä tavalla ja miten kauan japaninmakakit harjoittavat seksiä.

Tarkkailee apinan seksielämää

Paul Vasey tutkii apinoiden muuta kuin lisääntymistavoitteista seksiä selvittääkseen, mikä osa seksuaalivietillä on evoluutiossa. 

Hän on saanut selville mm., että japaninmakakit voivat käyttäytyä homoseksuaalisesti liehiteltyään ensin vastakkaista sukupuolta.

7. KAINALOHIKIKEMISTI

Joissakin tieteellisissä tehtävissä ei sovi kainostella liikaa.

Yhdysvaltalaisen Monellin kemiallisten aistien tutkimuskeskuksen työntekijöille tietty karskius on etu. Esimerkiksi George Preti on erikoistunut analysoimaan kainalohikeä.

Hän ottaa kankaanpalalla näytteen, jonka hän sitten panee eri hajuaineita tunnistavaan koneeseen. 

Preti on todennut ominaishajun voivan johtaa ihosyövän jäljille jo melko varhaisessa vaiheessa.

8. IILIMATOTUTKIJA

© SMITHORE/THINKSTOCK

Kun arvioidaan asteikolla yhdestä kymmeneen, missä tutkimustehtävissä altistuu eniten kuppaukselle, eläintieteilijä Mark Siddallin työ New Yorkin luonnonhistorian museossa ansaitsee täyden kympin.

 Hänen erikoisalaansa ovat juotikkaat, joita kansanomaisesti kutsutaan iilimadoiksi. 

Siddall etsii uusia lajeja eri puolilta maailmaa kulkemalla esimerkiksi soilla ja sademetsissä vähäpukeisena, jotta mahdollisimman monta juotikasta liimautuisi hänen ihoonsa. 

Vaarallisinta Siddallin työssä on kuitenkin se, että joskus kiinnostavat juotikkaat ovat kiinnittyneet arvaamattomasti käyttäytyviin eläimiin kuten virtahepoihin.

Tutkii iilimatojen verenimukykyä

Mark Siddall tutkii juotikkaiden lajikirjoa ja evoluutiota sekä kykyä imeä verta ja estää sitä hyytymästä. 

Hän kerää eri lajien edustajia voidakseen selvittää niiden sukulaisuuden ja polveutumishistorian.

9. LUOLATUTKIJA

1 500 metrin syvyydessä luolatutkijoiden piti ryömiä tämän erittäin pienen aukon läpi.

© S. ALVAREZ/NATIONAL GEOGRAPHIC STOCK

Kahden kilometrin syvyydessä kiemurteleva vetinen sokkelo vaikuttaa tavallisesta ihmisestä painajaismaiselta. Silti se houkuttelee tutkijoita.

Liukkaat kallioseinät, jääkylmää vettä keräävät onkalot ja ahtaat kuilut eivät tee luolatutkijan työstä helppoa.

Muitakin vaikeuksia tulee toki eteen, kun kartoitetaan maapallon syvimpiä luolastoja.

Ukrainalainen Gennadi Samohin on käynyt syvemmällä maan alla kuin kukaan muu. 

Hän teki nykyisen ennätyksen kesällä 2012, jolloin hän kävi kansainvälisen tutkimusretkikunnan jäsenenä maailman syvimmän luolan, Kruberan eli Voronjan, perukoilla. 

Georgialaisluolaa tutkittiin vajaan 60:n yhdeksästä eri maasta kotoisin olevan asiantuntijan voimin. 

Samohin pääsi 2 197 metrin syvyyteen sen jälkeen, kun hän oli ensin sukeltanut 52-metrisen vesiesteen läpi.

Tunkeutuu ennen tutkimattomiin onkaloihin

Luolatutkijat ovat tutkimusmatkailijoita. 

Hehän muun muassa kartoittavat alueita, joita kukaan ei vielä tunne. Luolista ja niissä esiintyvistä eliöistä voidaan ottaa näytteitä, onkaloissa tehdään mittauksia ja käytävien rakenne ja suunta määritetään. Myös veden virtaus kiinnostaa.

10. ULOSTETUTKIJA

Osa lääkäreistä käsittelee usein ihmisen peräsuolen sisältöä. 

He antavat ulosteensiirroksi kutsuttuja hoitoja, jolla pyritään normalisoimaan potilaan paksusuolen bakteerikanta.

Ulosteensiirto tehdään tähystimen avulla joko peräaukon tai mahan kautta gastro- tai kolonoskopian yhteydessä.


Oletko löytänyt tieteellisen kutsumuksesi? 

Tee Tieteen Kuvalehden suuri persoonallisuustesti, Uraopas, ja selvitä, mihin työhön sinut on luotu. Paranormaalien ilmiöiden tutkija, avaruuspsykologi, nanofyysikko, nauruterapeutti, ilotulitusten suunnittelija, hirviön metsästäjä tai jokin muu ammatti. Tee testi, jossa analysoidaan tutkijaluonteesi ja selvitä, mihin ammattiin sinut on luotu!

MIKÄ TYÖ OLISI JUURI SINUN HOMMASI? Tee Tieteen Kuvalehden suuri uratesti ja selvitä, mikä sinusta tulee isona!

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: