Optimistic weather

Myönteisyys jyrää

Ihmisten elämänkatsomus on luultua valoisampi. Vaikka liiasta toiveikkuudesta varoitettaisiin tai tilastot puhuisivat selvää kieltään, moni katsoo, että synkkyyteen ei ole syytä vajota. Tätä luontaista suhtautumistapaa kutsutaan optimismiharhaksi.

torstai 5. heinäkuuta 2012 teksti Jonathan Beard

Millaiselta loppuelämäsi näyttää? Luuletko viettäväsi vanhuudenpäivät yksin? Uskotko joutuvasi liikenneonnettomuuteen tai sairastuvasi syöpään? Entä kehittyykö työurasi niin kuin haluat? Ja onko sellainen kutina, että lottovoittokin osuu vielä kohdalle?

Useissa psykologisissa tutkimuksissa on esitetty edellä mainittujen kaltaisia kysymyksiä hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Vastaukset ovat paljastaneet, että selvä enemmistö arvioi – tilastojen valossa – liian pieneksi onnettomuus- ja sairastumisriskinsä ja liian suureksi onnistumismahdollisuutensa. Vielä merkillisempää tästä yltiöpositiivisuudesta tekee se, että ei edes tosiasioiden tunteminen vaikuta asiaan.

Länsimaissa tiedetään esimerkiksi, että lähes puolet avioliitoista purkautuu. Kun juuri naimisiin menneiltä kysytään, millä todennäköisyydellä heidän parisuhteensa kestää, tuskin kukaan sanoo totuudenmukaisesti, että avioero on yhtä todennäköinen kuin epätodennäköinenkin. Tällaista henkilökohtaista mutta silti yleistettävää tapaa katsella maailmaa ruusunpunaisten silmälasien läpi kutsutaan psykologiassa optimismiharhaksi.

Lontoon University Collegessa neurotieteellistä tutkimusta tekevä israelilainen psykologi Tali Sharot on käsitellyt optimismiharhan syitä ja ilmenemistapoja lukuisissa julkaisuissaan.

Vaikka kyse on tavallisesta ilmiöstä, siitä tekee kiinnostavan tutkimuskohteen looginen ristiriita: miksi luottamus ei horju siitä huolimatta, että tosiasiat puhuvat käsitystä vastaan? Vielä ei myöskään osata selittää täysin, mitä päämäärää tämä taipumus kaunistella totuutta palvelee.

Mantelitumakkeet olivat vilkkaassa toiminnassa, kun tulevaisuutta ei nähty erityisen synkkänä (oik.).

Huonot uutiset ohi korvien

Sharotin tutkimusmenetelmiin kuuluu aivojen toiminnallinen magneettikuvaus. Hän on tehnyt muun muassa kaksivaiheisen kokeen, jossa koehenkilöitä pyydettiin ensin suoralta kädeltä arvioimaan riskinsä 80 erilaisen kielteisen tulevaisuudenkuvan suhteen. Ne vaihtelivat Alzheimerin tautiin sairastumisesta ryöstön uhriksi joutumiseen. Sitten koehenkilöille kerrottiin tapahtumien tilastolliset todennäköisyydet ennen kuin mielipidettä tiedusteltiin uudestaan kuvauslaitteen käydessä.

Käsityksiä voitiin kyllä tarkistaa, mutta yleensä vain siinä tapauksessa, että tosiasiat puolsivat itselle aiempaa edullisempaa arviota riskistä. Jos koehenkilö oli esimerkiksi ajatellut sairastuvansa 40 prosentin todennäköisyydellä syöpään, mutta tilastot osoittivat riskin olevan kymmenen prosenttia pienempi, lukua kaunisteltiin. Sen sijaan alun perin hyvin optimistista arviota ei hevin muutettu, sanoivatpa faktat mitä tahansa.

Kuvaus paljasti aivojen reaktiot. Kun tosiasiat olivat omaa käsitystä lempe-ämpiä, otsalohkojen ympäristössä oli vilkasta toimintaa, mutta jos tilanne oli päinvastainen, alueella ei tapahtunut juuri mitään. Näytti siis siltä, että aivot ottivat vastaan vain hyviä uutisia.

Jo aiempien tutkimusten mukaan myönteiset odotukset aktivoivat ohimolohkojen mantelitumakkeita. Näiden aivorakenteiden tehtäviin kuuluu muun muassa tunnereaktioiden työstäminen.

Positiivinen asenne kannattaa

Poikkeuksia yleisestä säännöstä olivat masennuspotilaat. Heillä oli taipumus synkentää omaa arviotaan, jos se oli myönteisempi kuin tilastollinen todennäköisyys. Tämä havainto antoi lisätukea käsitykselle, jonka mukaan on normaalia odottaa tulevaisuutta yltiöpositiivisin mielin. Näkemys on selvästi ristiriidassa niiden taloustieteen ja psykologian teorioiden kanssa, joissa oletetaan, että realistiset arviot luovat parhaat edellytykset menestymiselle.

On saatu viitteitä siitä, että hyvin myönteinen elämänasenne on jo voitto sinänsä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Pittsburghin yliopiston tutkimuksen mukaan naisilla, joilla on valoisa luonne, on 14 prosenttia keskimääräistä pienempi riski kuolla jo 50–65 vuoden iässä.

Toisissa yhteyksissä taas on selvinnyt, että parantumatonta syöpää ja hiv-infektiota sairastavat elävät pitempään, jos he ovat tulleet sinuiksi sairautensa kanssa. Syynä voi olla se, että jaksamista heikentävä stressi vähenee, kun lakataan huolehtimasta ja katsotaan rauhassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ehkä tärkein selittävä tekijä löytyy ihmislajille ominaisesta tietoisuudesta. Ihminenhän tiedostaa pian syntymänsä jälkeen, että elämä päättyy ennemmin tai myöhemmin. Ajatus kuolemasta voisi lannistaa, ellei optimismi olisi vallalla. Niinpä liian ruusuisiin käsityksiin tulevista tapahtumista on hyvät biologiset perusteet.

Kuinka positiivinen olet?

Samoin kuin yleensä arvioimme tulevaisuuttamme liian positiivisesti meillä on taipumus myös yliarvioida omia kykyjämme.

Testaa itsesi nähdäksesi, kuulutko mielestäsi väestön parempaan vai huonompaan puolikkaaseen.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: