Sädehoidon turvallisuus

Sädehoidossa käytetään hyväksi terveydelle vaarallista säteilyä. Mitä säteilyllä parannetaan?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Sädehoito eli radioterapia perustuu ionisoivan säteilyn (röntgen- ja gammasäteilyn), hiukkassäteilyn (alfa- ja beetasäteilyn) ja radioaktiivisten isotooppien käyttöön. Sädehoitoa annetaan ennen kaikkea syöpäpotilaille, mutta sitä voidaan soveltaa myös esimerkiksi joidenkin nivelsairauksien, veritautien ja umpirauhasten sairauksien hoitoon. Säteilyllä on tarkoitus tappaa tietyn ajanjakson kuluessa soluja, joista on haittaa potilaalle. Ionisoivan säteilyn vaikutus syöpään havaittiin jo 1900-luvun alussa. Kun tietämys säteilyn vaaroista lisääntyi, sädehoitoa alettiin antaa erityisissä sädehoitokeskuksissa, joissa hoito pystytään suunnittelemaan ja toteuttamaan tarkoituksenmukaisesti. Oikein annettuna sädehoito kohdistuu vain sairaaseen kudokseen eikä vahingoita terveitä soluja. Kukin kasvaintyyppi reagoi omalla tavallaan säteilyyn. Nopeasti lisääntyvät syöpäsolut ovat yleensä herkkiä säteilyn vaikutuksille ja tuhoutuvat säteilyn vaikutuksesta nopeasti. Aiemmin röntgensäteilyä käytettiin yleisesti muidenkin kuin pahanlaatuisten iho- ja limakalvokasvainten hoitoon, mutta sittemmin gammasäteily on paljolti korvannut sen. Sädehoitoon yhdistetään usein leikkaushoito ja sytostaatti- eli solunsalpaajahoito.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: