Mikä pitää solut kiinni toisissaan?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Jo munasolun hedelmöitymisestä alkavan yksilönkehityksen alkuvaiheessa, kun alkio koostuu vasta muutamista soluista, solut muodostavat tiiviin ja kestävän kokonaisuuden. Solun erottaa omaksi yksikökseen sen ulkopinnan muodostava solukalvo, joka estää solulimaa ja tumaa leviämästä ympäristöön. Solukalvossa on proteiineja, joilla on ratkaiseva merkitys solujen välisten sidosten syntymiselle ja säilymiselle. Solujen välillä on monenlaisia liitoksia. Yksi niistä on desmosomi, jossa solukalvon läpäisevänä proteiinina toimii kadheriini. Solujen väli on desmosomin kohdalla 25–30 nanometriä eli millimetrin miljoonasosaa. Liitosproteiinista muodostuu soluliman puolelle paksunnos, johon solun tukirankana toimiva säikeistö kiinnittyy. Mitä enemmän desmosomeja on, sitä kestävämpi rakenteesta tulee. Muita liitostyyppejä ovat tiivis liitos, vyöliitos ja aukkoliitos. Tiivis liitos syntyy proteiinien avulla yleensä vyöhykkeisesti. Se sulkee soluvälitilan niin, että aineiden on mahdotonta läpäistä sitä. Siksi ne joutuvat kulkemaan solujen läpi. Tiiviin liitoksen alapuolelle muodostuu usein kadheriiniin perustuva vyöliitos, joka on yhteydessä solun pienoissäikeisiin. Sen sijaan aukkoliitos on kahden solun välinen kanavamainen muodostuma, joka sijaitsee kudosnesteessä. Sen rakenneosat koostuvat konneksiini-proteiinista. Sairailla soluilla ei aina ole normaalien liitosten edellyttämiä ominaisuuksia. Siksi niiden ote kudoksista on usein löysä.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: