Rasvaprosentti ratkaisee nälkiintymisnopeuden

Miten kehon rasvakudoksen määrä vaikuttaa aikaan, jossa ihminen kuolee nälkään, jos hän ei voi tyydyttää energiantarvettaan syömällä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Mitä enemmän ihmisellä on vararavintoa, rasvaa, elimistössään, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on selviytyä ravitsemustilan tilapäisestä heikkenemisestä. Lihavan ihmisen energiankulutus on tosin suurempi kuin laihan, mutta ero on loppujen lopuksi niin pieni, että lihavalla ihmisellä rasvakudokseen sitoutuneet energiavarat riittävät joka tapauksessa pitempään kuin laihalla. Ihminen saa energiaa ravinnon sisältämistä hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Kun energiankulutus ja -saanti ovat tasapainossa, ihmisen paino pysyy samana. Jos energiaa saadaan kulutusta enemmän, ylimääräinen energia alkaa varastoitua elimistöön, mikä ilmenee rasvakudoksen kasvamisena. Energian varastoiminen rasvana on perusteltua sikäli, että rasva sisältää kaksi kertaa niin paljon energiaa painoyksikköä kohti kuin hiilihydraatit ja proteiinit. Elimistöön voi varastoitua vain hyvin rajallinen määrä hiilihydraatteja ja proteiineja, kun taas rasvan määrää ei rajoita juuri mikään. Jokaiseen rasvakudoskiloon on säilötty energiaa pahan päivän varalle 38 000 kJ (9044 kcal). Kun ravitsemustila huononee, vararavinto saadaan käyttöön vuorokaudessa. Tilanteen pitkittyessä lihavuudesta on hyötyä. Jos energiaa ei saada ravinnosta ja päivittäinen energiantarve on 11 500 kilojoulea, rasvakudosta hupenee kilogramma kolmessa päivässä. Kun rasva loppuu, tarvittava energia otetaan kehon proteiineista, mm. lihaksista. Tässä vaiheessa tilanne muuttuu kriittiseksi. Aliravitsemuksella on aina vakavat seuraukset, ja se johtaa usein kuolemaan.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: