Kekseliäät kiduttajat

Luin erään ihmisoikeusjärjestön julkaisusta, että joissakin maissa ihmisiä on kidutettu vedellä. Millaisesta menetelmästä on kyse?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kidutusmenetelmien tarkoituksena on pakottaa henkilö joko tunnustamaan syyllisyytensä tai antamaan tietoja aiheuttamalla hänelle ruumiillista ja/tai henkistä tuskaa. Ruotsi-Suomessa kidutus kiellettiin 1772. Muun muassa Amnesty Internationalin keräämien tietojen mukaan vankien kidutus on kuitenkin yhä melko yleistä eri puolilla maapalloa. Vedellä kiduttaminen ei ole uusi keksintö. Menetelmän keksijänä pidetään 1600-luvulla elänyttä oikeusoppinutta Hippolytus de Marsiliista, joka oli pannut merkille, että vesipisarat uursivat koloja siihen kohtaan, johon ne osuivat. Hän halusi saada selville, miten jatkuva vesivana vaikuttaisi kuulusteltavaan. Ja niinhän siinä kävi, että syytetyt, joiden otsalle tippui tauotta vesipisara toisensa jälkeen, alkoivat kertoa juuri niitä asioita, joita de Marsiliis ja hänen kollegansa halusivat kuulla. Yleensä kidutettava sidotaan kiinni alustaansa niin, että hän ei voi liikahtaa paikaltaan. Kun vesipisarat suunnataan otsaan, uhri ei voi välttyä näkemästä seuraavan vesipisaran tuloa. Pisaroiden osumiskohdassa olevat tuntohermot herkistyvät vähitellen niin paljon, että sinänsä mitätön pisara aiheuttaa sietämättömän kipuaistimuksen. Tällöin pelkkä tieto seuraavasta pisarasta voi saada uhrin pelon ja ahdistuksen valtaan – ja lopulta murtumaan henkisesti.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: