Psyykkiset sairaudet näkyvät aivoissa

On olemassa sairauksia, joita on hoidettu maailman sivu, vaikka niiden perimmäisestä syystä ei olekaan ollut tarkkaa käsitystä. Niiden määrityksessä ja hoidossa on siksi ollut pakko kiinnittää enemmän huomiota taudinkuvaan kuin aiheuttajaan. Tällaisia terveysongelmia ovat muun muassa monet mielenterveyshäiriöt, kuten masennus ja skitsofrenia. Siitä huolimatta, että on ollut luontevaa pitää oireita keskushermostoperäisinä, kukaan ei ole tiennyt sataprosenttisen varmasti, mistä ne loppujen lopuksi johtuvat.

Uudet tutkimusmenetelmät ovat tehneet mahdolliseksi selvittää, onko mielen sairauksilla ehkä sittenkin fyysinen perusta. Aivojen rakennetta ja toimintaa tutkimalla on päästy jyvälle siitä, että oireiden taustalla voivat olla havainnoitavissa ja mitattavissa olevat asiat. Uusi tieto ei kuitenkaan tarkoita automaat-tisesti sitä, että vanhat hoitokeinot joutavat romukoppaan. Esimerkiksi psykoterapia eri muodoissaan ei ole menettänyt asemaansa.

Hermoimpulssit harhautuvat

syytä pitää etsiä fysiologisista eli elimistön toimintaan liittyvistä tekijöistä, saa jatkuvasti lisää kannattajia. Erilaisilla kuvausmenetelmillä on saatu näyttöä muun muassa siitä, että vaikka mielenterveyspotilaan aivot näyttäisivät normaaleilta, ne eivät useinkaan toimi samalla tavalla kuin terveellä ihmisellä. Niissä hermoimpulssit eivät kulje aivoalueelta toiselle niin kuin niiden pitäisi.

Aivojen toimintaperiaate on työnjakoinen: eri osilla on omia erikoistehtäviä, joita ne eivät voi ongelmattomasti siirtää muiden hoidettavaksi. Kaikki alueet ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän riippuvaisia toisistaan. Normaali henkinen suorituskyky vaatii aivojen eri osien saumatonta yhteistyötä. Välitön reaktio esimerkiksi loukkaukseen vaatii muun muassa tilanneanalyysistä, muistitoiminnoista, tunnepitoisesta suhtautumisesta, itsehillinnästä ja päätöksenteosta vastaavien alueiden aktivoitumista. Jos niistä jokin jää käsittelyprosessissa väliin, reaktiosta tulee väärä – tai sitä ei synny lainkaan.

Vaikka kokonais­ - kuva on yhä epätarkka, nyt tiedetään, että aivojen eri osien epänormaali toiminta ja niiden välisen viestinnän häiriöt aiheut­tavat mielenterveys­ongelmia. Taustalla ovat usein geneettiset tekijät. Synnynnäinen alttius psyykkisiin häiriöihin merkitsee kuitenkin vain kohonnutta sairastumisriskiä. Toisin sanoen aivoilla on perinnöllisistä syistä tavallista heikommat edellytykset käsitellä henkisesti raskaita kokemuksia. Jos kuormitus ei missään vaiheessa ylitä sietorajaa, mieli säilyy terveenä.

Mitä enemmän mielenterveyshäiriöiden fysiologisesta perustasta tiedetään, sitä parem­pia hoitoja voidaan kehittää. Suuntaa on antanut esimerkiksi ”aivotahdistin” DBS eli aivojen syvien osien sähköstimulaattori.

Myös mahdollisuudet löytää riskiryhmään kuuluvat ihmiset ovat parantuneet. Vaikka elämä on täynnä yllätyksiä, joissakin tilanteissa voi olla etua siitä, että tuntee omat heikkoutensa. Muun muassa sotilasammateissa toimivia saattaisi kiinnostaa, millaisissa tehtävissä on olemassa vaara, että heidän kanttinsa ei kestä ja heidän psyykensä järkkyy.