Lapsuudenaikaiset muistot hämärän peitossa

Useimmat eivät muista kolmesta ensimmäisestä elinvuodestaan mitään. Mistä se johtuu?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Varhaislapsuudesta muistetaan paljon enemmän kuin uskotaan. Vanhempien äänten ja kasvojen tunnistaminen, kaurapuuron nieleminen, konttaaminen, käveleminen ja monet muut taidot opitaan kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Myöhemmällä iällä monia näitä taitoja tarvitaan päivittäin. Siitä huolimatta niitä ei mielletä asioiksi, jotka on opittu varhaislapsuudessa. Ensimmäisinä elinvuosina tapahtuneita asioita ei muisteta samalla tavalla kuin myöhempiä kokemuksia, sillä aikuisen ihmisen muisti perustuu pitkälti kieleen. Tapa, jolla asiat painetaan mieleen, edellyttää yleensä sanoja. Vasta noin kolmen vuoden iässä ihmisen kieli on niin kehittynyt, että muisti alkaa toimia samalla tavalla kuin aikuisilla. Muistot voivat olla myös aistikokemuksia, kuten hajuja, jotka palautuvat myöhemmin mieliin epämääräisinä muistikuvina. Sellainen voi olla isoäidin leipoman kakun tuoksu, joka täyttää koko talon, tai kuistilla piippua polttavaa vaaria ympäröivä tupakan haju. Joskus näihin aistimusmuistoihin jopa liittyy tieto siitä, mistä tilanteesta muisto on syntynyt. Tiettyihin tuoksuihin voi liittyä myös joko positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia. Joskus aistikokemukset jäävät lähtemättömästi muistiin, jos tapahtuma on ollut lapselle erityisen tärkeä. Kun kerran panee kätensä kuumalle keittolevylle, ei yleensä tee sitä toista kertaa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: