Cross on hand

Kertaus tekee muistosta pysyvän

Fonologisen silmukan ja visuaalisen lehtiön avulla työmuisti pystyy säilyttämään tietoa, mutta vain hyvin vaivalloisesti. Järjestely vie huomattavan osan aivojen suorituskyvystä ja voimavaroista, joten se sopii vain joitakin sekunteja kestävään tietojen säilyttämiseen.

perjantai 2. heinäkuuta 2010 teksti Gorm Palmgren

Siksi säilömuisti kuuntelee fonologista silmukkaa ja pitää silmällä visuaalista lehtiötä, kun työmuisti toistaa asioita. Lyhytkestoisen muistin voidaan sanoa oppivan helposti ja muistavan huonosti. Pitkäkestoinen muisti taas omaksuu uutta hitaasti, mutta se ei myöskään unohda nopeasti. Jotta muistiaines päätyy säilömuistiin, sitä pitää kerrata mielessä.

Todennäköisesti kertaaminen tapahtuu aluksi fonologisessa silmukassa ja visuaalisessa lehtiössä. Kun muistettava asia sitten siirtyy työmuistista säilömuistiin, toisto jatkuu uudessa paikassa.

Lyhytaikaismuistista pitkäaikaismuistiin

Jo Murray Glanzerin ja Anita Cunitzin New Yorkin yliopistossa vuonna 1966 tekemä koe osoitti, että muisti jakautuu kahteen pääosaan: lyhyt- ja pitkäaikaismuistiin. Tutkimukseen osallistuneille koehenkilöille esitettiin ensin pikaisesti 20 sanaa peräjälkeen. Sitten heitä pyydettiin kertomaan satunnaisessa järjestyksessä, mitä sanoja rimpsuun oli kuulunut. Tulos oli selvä. Koehenkilöt muistivat parhaiten ne sanat, jotka sijoittuivat sarjan alkuun ja loppuun.

Koska keskimmäisten sanojen muistaminen tuotti huomattavia vaikeuksia, oli ilmeistä, että ensin esitetyt sanat olivat siirtyneet jo säilömuistiin, kun luettelon loppupään sanat olivat vasta työmuistissa. Keskivaiheen sanat taas sijoittuivat välimaastoon: ne olivat siirtymässä osamuistista toiseen eivätkä siten olleet kummankaan vastuulla.

Muisti on monen tekijän summa

Säilömuisti vaikuttaa olevan moniosainen samalla tavalla kuin työmuisti, joka jakautuu fonologiseen silmukkaan ja visuaaliseen lehtiöön. Käsitykset siitä, millaisista osamuisteista säilömuisti koostuu, kuitenkin vaihtelevat.

Monet seikat viittaavat siihen, että kokemuksilla ja teoilla on oma säilytyspaikkansa. Kyseinen tapahtumamuisti varastoi elämysten, merkkitapausten ja lapsuusmuistojen kaltaisia asioita.

Erillisenä muistijärjestelmän osana pidetään myös tietomuistia. Se säilyttää monenlaisia tosiseikkoja, joiden varassa tiedetään esimerkiksi, että 2 + 2 = 4 ja että lumi on valkoista. Tapahtuma- ja tietomuisti muodostavat yhdessä niin sanotun deklaratiivisen muistin. Sen alaa ovat tietoisuudessa sijaitsevat asiat, jotka voidaan selittää. Toisin sanoen ihminen tuntee deklaratiivisen muistin sisällön. Sen pohjalta hän pystyy vastaamaan oikopäätä, kun häneltä kysytään, mitä hän teki eilisiltana.

Tilanne on juuri päinvastainen proseduraalisen muistin kohdalla. Se kattaa ne tiedostamattomat tiedot, joiden varassa ihminen toimii sen kummemmin ajattelematta suoritustaan. Tähän osamuistiin tallentuu esimerkiksi informaatio siitä, miten sormien tulee liikkua koskettimilla silloin, kun soittaa pianolla vaikkapa Beethovenin Kuutamosonaattia. Proseduraalisen muistin sisältöä on monesti lähes mahdotonta ilmaista kielellisesti. Siksi sellaisiin kysymyksiin kuin ”Mitä kaikkea teet, kun ajat pyörällä?” on vaikea vastata ytimekkäästi.

Säilömuistin osia yhdistää se, että ne suuntautuvat selvästi menneisyyteen ja mahdollistavat hyvinkin vanhojen kokemusten, tekojen ja oppien palauttamisen mieleen. Siksi niistä käytetään joskus yhteisnimitystä retrospektiivinen eli takautuva muisti. Ihmisellä on kuitenkin myös prospektiivisia eli eteenpäin katsovia muistitoimintoja. Niitä tarvitaan silloin, kun muistellaan aikomuksia tai suunnitelmia. Aamulla täytyy pitää mielessä esimerkiksi työpaikalle menemiseen ja työntekoon liittyviä asioita. Voi olla esimerkiksi tarpeen muistaa onnitella johtajaa syntymäpäivän johdosta.

Retrospektiivinen muisti palauttaa mieleen asioita vain, jos niille on käyttöä – vaikkapa siinä tapauksessa, että pitää ilmoittaa, missä osoitteessa asuu. Prospektiivinen muisti taas reagoi toisenlaisiin toimintaherätteisiin.

Heräte voi olla jokin vuorokaudenaika. Niinpä vuoteesta nousemisen jälkeiset aamutoimet sujuvat muistinvaraisesti tietyllä tavalla eikä töihinkään unohdeta mennä. Heräte ei ole kuitenkaan aina aito. Esimerkiksi nokkaunet saattavat sekoittaa pasmat niin, että illansuussa tuntuu siltä, että pitää alkaa valmistautua töihinlähtöön. Väärä hälytys huomataan kuitenkin pian.

Prospektiivisen muistin toimintaa voi tukea myös keinotekoisilla herätteillä. Niiden ei tarvitse olla sen kummempia kuin vaikkapa käteen piirretty rasti tai jääkaapin oveen kiinnitetty tarra, jossa lukee ”käy kaupassa”. Kehotus voi ajaa saman asian kuin oikea ostoslista.

Nyt mennään pintaa syvemmälle

Eri osamuistit ovat riippuvaisia oman aivoalueensa hermoimpulsseista. Koska ne toimivat kukin tavallaan, päävammapotilailla esiintyy mitä moninaisimpia muistihäiriöitä. Niihin vaikuttavat niin vaurioiden sijainti kuin laajuuskin.

Menneillä vuosikymmenillä nimenomaan aivovamman saaneista ihmisistä tehdyt havainnot edistivät muistitutkimusta. Niiden pohjalta onnistuttiin kartoittamaan aivojen osia, jotka pitävät yllä erilaisia muistitoimintoja. Nykyaikaisten kuvausmenetelmien, kuten toiminnallisen magneettikuvauksen, käyttöönotto on muuttanut tutkimusalan luonnetta. Silti vieläkään ei tiedetä tarkalleen, missä ja mistä muisti aivoissa syntyy.

Kokonaiskuva on kuitenkin jatkuvasti tarkentunut. Nykyään tiedetään, että säilömuistin kannalta ratkaisevassa asemassa ovat hippokampus eli aivoturso ja muut ohimolohkon keskiosan alueet. Tällä aivoalueella sijaitsee deklaratiivinen muisti. Proseduraalisen muistin taas uskotaan sijoittuvan pikkuaivoihin ja tyvitumakkeiksi kutsuttuun etuaivojen parilliseen rengasrakenteeseen.

Charan Ranganath Kalifornian yliopistosta teki vuonna 2007 yhteenvedon hyvin laajasta tutkimusaineistosta. Selvityksen mukaan säilömuistiin kuuluvat osat paikantuvat ohimolohkon keskialueelle, missä ne toimivat tiiviisti yhdessä ja muodostavat näin yhtenäisen järjestelmän. Tutkimusten valossa näyttää myös siltä, että kasvojen tunnistamisella on oma pieni vastuualueensa. Tuttujen kasvojen yhdistäminen tiettyyn henkilöön ei kuitenkaan onnistu ilman hippokampusta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: