Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö – ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD on kouluikäisten yleisin psyykkinen ongelma. Se ilmenee muun muassa ylivilkkautena, keskittymiskyvyttömyytenä ja harkitsemattomuutena. Vaikka kysymyksessä on periaatteessa pysyvä ominaisuus, monet oppivat hallitsemaan oireitaan aikuistuessaan.

ADHD:n syytä on selvitetty aivokuvausten avulla. Vaikka tulokset ovat osin ristiriitaisia, on saatu viitteitä siitä, että ADHD-lasten aivokuori ei olisi aina kehittynyt aivan normaalisti otsalohkon alueella. Myös liikkeitä koordinoivat pikku­aivot vaikuttaisivat olevan heillä usein tavallista pienemmät.

Yhdysvaltalaisen Michiganin valtionyliopiston psykologian ja psykiatrian professori Margaret Semrud-Clikeman sai vuonna 2009 magneettikuvauksen avulla selville, että ADHD-lasten pikkuaivojen koko on keski­määrin noin 85 prosenttia normaalista.

Semrud-Clikemanin tutkimusten mukaan ero voi kuitenkin pienentyä, kun lapset saavat oireisiinsa lääkkeitä

Eri alueiden yhteyksissä on puutteita

Tutkimusten mukaan ADHD:hen näyttävät liittyvän paitsi tiettyjen aivojen osien normaalia pienempi koko myös eri alueiden välisen viestinnän häiriöt.

New Yorkin yliopiston tutkijat selvittivät Francisco Xavier Castellanoksen johdolla vuonna 2008, että ADHD-ihmisten hermoverkko toimii huonosti niillä aivoalueilla, jotka yhdistävät ACC-alueen etukiilaksi kutsuttuun aivopuoliskojen väliseen päälakilohkon osaan. Etukiilalla arvellaan olevan merkitystä minätietoisuudelle. Ongelmia havaittiin myös etukiilan ja hermo­solujen keskinäisessä viestinnässä keskeisten prefrontaalisen aivokuoren sekä posteriorisen singulaarisen aivokuoren välisissä yhteyksissä.