Tsaariperhe: Yksikään ei selvinnyt hengissä

Oli juuri siirrytty seuraavan vuorokauden puolelle, kun teloituskomppanian johtaja Jakov Jurov­ski herätti tsaariperheen jäsenet ja heidän palvelijansa. Hän valehteli heille, että heidän piti oman turvallisuutensa vuoksi mennä alakertaan, sillä kaupungilta oli kuulunut ammuskelua.

Tsaarin, hänen vaimonsa ja heidän viiden lapsensa, henkilääkärinsä ja palvelijoidensa annettiin pukeutua kaikessa rauhassa, ennen kuin Jurov­ski vei heidät alas. Nikolai II lähti liikkeelle
en­sim­mäisenä kantaen sylissään poikaansa, kruununperijä Alekseita. Määränpäänä oli hämärä huone, joka oli tyhjennetty kalusteista. Tsaarin puoliso Aleksandra ihmet­teli, missä heidän oli tarkoitus istua. Jurovski käski miehiä tuomaan kaksi tuolia.

Teloitus oli täysi yllätys

Kukaan ei osannut aavistaa pahaa – vielä sittenkään, kun huoneeseen tuli kymmenen miehen aseistautunut joukko. Asia tuli selväksi vasta Jurovskin kaivettua taskustaan paperilapun ja alettua lukea siihen kirjoitettua tekstiä kovalla äänellä: ”Uralin työläisten, maatyöläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston toimeen­paneva komitea on päättänyt, että teidät teloitetaan.”

Tsaari, joka seisoi selkä Jurovskiin päin, kääntyi. Huudahdettuaan ”Mitä?” hän vilkaisi vaimoaan ja ehti juuri toistaa kysymyksensä ennen kuin Jurovski veti aseensa esille ja ampui häntä monta kertaa rintaan ja päähän. Pienessä, hämärässä huoneessa alkoi verilöyly. Teloituskomppanian jäsenet olivat sopineet etukäteen, kuka ampuu kenetkin. Tilanne karkasi kuitenkin käsistä, ja pian alakerrassa vallitsi täydellinen sekasorto.

Teloittajat alkoivat ampua umpimähkään. Luotien kimpoillessa seinistä Jurovski yritti lopettaa ammuskelun, mutta hänen oli vaikea saada ääntään kuuluviin. Huone täyttyi savusta ja kärystä. Jurovski pääsi taas tilanteen tasalle vasta tuuletettuaan huoneen.

Kaksi palvelijaa, Nikolai II, Aleksandra ja tyttäristä Maria olivat kuolleet. Muut olivat haavoittuneet. Jarovski löi aseellaan Aleksein ja hovilääkärin kuo­liaaksi. Kaksi teloituskomppanian jäsentä yritti surmata vielä hengissä olevia tyttäriä Olgaa, Tatjanaa ja Anastasiaa sekä hovinaista. Luodit ponnahtivat suuriruhtinattarien vaatteiden jalo- ja korukivistä, eikä pistintäkään ollut helppo saada uppoamaan niiden läpi. Siksi kaikkia ammuttiin päähän, jotta voitiin olla varmoja, että kukaan ei jäänyt henkiin.

Kurjuus suisti keisarin vallasta

Heinäkuun 17. päivän vastaisen yön veriset tapahtumat sijoittuivat Jekaterinburgiin. Siellä tehtiin kirjaimellisesti loppu Romanovien dynastiasta Venäjällä. Nikolai II oli menettänyt valtansa jo edellisvuoden maaliskuussa. Hän oli joutunut ankaran arvostelun kohteeksi, kun Venäjä oli ajautunut taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin muun muassa maan ensimmäisessä maailmansodassa kärsimien tappioiden takia. Elintarviketilanne oli huonontunut huonontumistaan ja saanut väkijoukot liikkeelle. Helmikuun vallankumous vuonna 1917 sai Nikolai II:n luopumaan kruunusta.

Venäjän väliaikainen hallitus sai tehtä­väkseen suojella tsaaria ja hänen omaisiaan. Heidät vietiin Pietarin lähellä sijaitsevaan Venäjän keisareiden kesänviettopaikkaan, Tsarskoje Seloon. Kuukausi kuukaudelta jännitys kuitenkin kiristyi. Pääministeri Kerenski päätti siirtää Romanovit pääkaupungin liepeiltä siperialaiseen Tobolskin kaupunkiin. Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous johti bolševikkien eli Vladimir Leninin kannattajien valtaannousuun. Venäjä ajautui kuitenkin sisällissotaan, jossa tärkeimpiä osapuolia olivat tsaari­vallan palauttamista ajavat valkoiset ja vallankumoukselliset punaiset.

Kun valkoiset lähestyivät Tobolskia huhtikuussa 1918, bolševikit valitsivat tsaariperheen uudeksi sijoituspaikaksi Uralin itäpuolella sijaitsevan Jekaterinburgin. Siellä punaiset olivat ottaneet käyttöönsä insinööri Nikolai Ipatjevin omistaman kaksikerroksisen talon.

Kun bolševikit arvioivat Romanovien haittaavan asioiden ratkaisemista, he päättivät raivata tsaariperheen tieltään. Kuolemantuomio annettiin kiireellä ilman oikeudenkäyntiä, ja se pantiin täytäntöön Leninin suostumuksella. Jurov­ski sai määräyksen 16. heinäkuuta eikä aikaillut sen toimeenpanossa.

Ruumiit piti hävittää jäljettömiin

Surmatyön jälkeen vallankumouksellisilla oli uusi ongelma edessään. Todistusaineistosta oli pikimmiten päästävä eroon, jotta se ei päätyisi valkoisten käsiin – ja heidän tiedotusvälineisiinsä.
Teloitettujen ruumiit kuljetettiin Ipatjevin talosta kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle vanhalle kaivosalueelle. Vaatteet riisuttiin ja arvoesineet otettiin talteen, ennen kuin ruumiit yritettiin tehdä tunnistamattomiksi tulella ja hapolla. Sitten ne heitettiin kaivoskuiluun. Pohjalla ei ollut niin paljon vettä, että vainajat olisivat uponneet kokonaan siihen. Koska Jurovski ei uskaltanut jättää ruumiita näkyviin, hän päätti, että ne siirretään. Alkoi kuitenkin jo sarastaa, joten työ lykkääntyi seuraavaan yöhön.

Miehet palasivat paikalle illalla. He lähtivät viemään vainajia toiseen paikkaan kaivosalueella, mutta kuorma-auto jäi jumiin kesken matkan. Siksi ruumiit päätettiin haudata viereiseen metsään.
Sillä aikaa, kun osa miehistä kaivoi joukkohautaa, osa heistä ryhtyi Jurov­skin määräyksestä polttamaan Aleksein ja yhden hänen sisarensa maallisia jäännöksiä nuotiossa. Kummankin hiiltyneet luut haudattiin erikseen nuotion viereen.

Ruumiit hävitettiin hapolla

Muiden ruumiiden perusteelliseen polttamiseen ei ollut aikaa, sillä aamu oli alkanut valjeta. Niiden päälle kaadettiin lisää happoa. Näin haluttiin varmistaa sekin, että löyhkä ei paljasta hautaa. Miehet loivat kuopan umpeen ja nostivat sen päälle lähistöltä löytämiään ratapölkkyjä. Kun he saivat kuorma-auton taas liikkeelle, he ajoivat paikan yli pari kertaa tiivistääkseen maata.

Kun teloituksesta oli kulunut kaksi päivää, bolševikit tiedottivat, että Nikolai II oli ammuttu, koska oli ollut olemassa vaara, että hänet vapautetaan. Tiedon­annossa ei mainittu perheenjäsenten kohtaloa. Vasta kahdeksan vuotta myöhemmin neuvostoviranomaiset antoivat ymmärtää, että myös Aleksandra ja lapset oli teloitettu samaan aikaan.