El Dorado

Tausta

Espanjankielinen El Dorado -ilmaus viittaa kultaan. Sillä tarkoitettiin aikoinaan vauraan maan kuningasta, jonka uskottiin ripottelevan päälleen kultapölyä ja sitten kylpevän järvessä niin, että kallisarvoiset hiukkaset sekoittuivat sen veteen. Kyse oli jonkinlaisesta palvontamenosta tai uhrilahjasta.

Eurooppalaiset valloittajat kuulivat Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaiden tarus­toon kuuluvan kertomuksen jo 1500-luvulla. Tarina ei ollut täysin vailla historiallista todellisuuspohjaa, sillä Guatavitajärven ympäristössä asuneiden Muisca-intiaanien uuden hallitsijan oli pitänyt kylpeä rituaalisesti kultajauhossa ennen kuin naapuriheimot alistivat heidät valtaansa. Perinne oli siis jo katkennut konkistadorien saapuessa.

Myöhemmin El Dorado alettiin ymmärtää aarrekaupungiksi. Sen etsintä muistutti välillä melkeinpä kultakuumetta.

Tutkimus

Monet espanjalaiset valloittajat etsivät El Doradoa. Guatavitajärvestä löydettiin jo 1500-luvulla joitakin arvoesineitä, muun muassa suuri smaragdi ja kultakoristeinen sauva. Saksalainen Alexander von Humboldt uskoi veden alla olevan kultaa miljoonien arvosta. Vaikka järvi on tyhjennetty useaan otteeseen, tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Löytämismahdollisuudet

Kultaa on etsitty Etelä-Amerikassa muualtakin kuin Guatavitajärvestä. El Dorado -myyttiin liittyy Manoa, aarteita pullollaan oleva kaupunki, jota kultakuningas hallitsi. Sitä etsi mm. britti Walter Raleigh 1500-luvun lopulla. Intiaanitaruissa on tuskin totta nimeksikään.