Etsintä keskitettiin vesiaukkoon

Vastaanotettuja signaaleja tärkeämmäksi tulivat uudet teoreettiset laskelmat, joita voitiin laatia tieto­koneiden kehittyessä. Radioastronomit olivat löytäneet kiinnostavampia aallonpituuksia kuin vedyn 21 senttimetriä. Vety- ja happiatomista koostuvan hydroksyylimolekyylin säteilyn aallonpituus on 17,4 senttimetriä. Koska vesi koostuu vedystä ja hapesta, alettiin aallonpituusaluetta 17,4:stä 21 senttimetriin kutsua ”vesiaukoksi”.

Vesi on avain

Tutkimuksessa muotoutui uusi logiikka: koska vesi on keskeistä kaikille tunnetuille elämän muodoille, on luonnollista viestiä aallonpituudella, joka on hydroksyylin 17,4:n ja vedyn 21 senttimetrin välillä – taajuuksina ilmaistuna 1 420:n ja 1 720 megahertsin välillä. Jotta signaaleja voitaisiin lähettää valovuosien taakse, pitää kaikki lähetysteho keskittää yhdelle taajuudelle.

Käytännössä vesiaukko jaetaan miljooniksi kanaviksi, joista kunkin kaistaleveys on korkeintaan 0,5 hertsiä. Hydroksyylin ja vedyn väliin jäävät 300 megahertsiä jaetaan siis vähintään 600 miljoonaan kanavaan.

Nykyään etsintä radioaaltojen alueella keskitetään juuri tälle alueelle.

Tarvittavien vastaanottimien rakentaminen on suuri haaste, mutta vielä mittavampi työ on tietojen analysointi. SETI-hankkeessa ongelmaan on haettu ratkaisua niin, että käytetään hyväksi valmiustilassa olevien miljoonien kotitietokoneiden laskentakapasiteettia.

Osoitteesta http://setiathome.berkeley.edu voi ladata SETI@home-ohjelman, joka saa tietokoneen analysoimaan pienen osan Arecibon radioteleskoopin vastaanottamasta valtavasta tietomäärästä. Miljoonat ovat osallistuneet SETI@home-hankkeeseen, mutta ainuttakaan varmaa signaalia ei vielä ei ole löytynyt.

Valomerkki vieraalta planeetalta

SETIn päämääränä on pitkään ollut ”vain” kuunnella ulkoavaruudesta viestejä. Nyt on alettu etsiä teleskoopeilla myös näkyvän valon alueella esiintyviä merkkejä Maan ulkopuolisesta älystä. Uuden tutkimustyypin nimi on optinen SETI, josta käytetään lyhennettä OSETI. Valonvälähdysten etsintä vierailta taivaankappaleilta on jo käynnistynyt.

Laserilla voidaan siirtää informaatiota monta gigabittiä sekunnissa jopa tuhannen valovuoden päähän. Radioaaltojen sekunnissa lähettämät megabitit ovat siitä vain tuhannesosa. Voidaankin sanoa, että SETI-tutkimuksen suurin läpimurto on ollut se, että etsinnän kohteena ovat nyt myös laserpulssit.

Yksi vastaanotettu laservalonvälähdys on jo ollut varteenotettava ehdokas Maata kohti suunnatuksi signaaliksi. Joulukuussa 2008 australialainen tähtitieteilijä Ragbir Bhathal havaitsi tämän ultralyhyen laservälähdyksen kaukaisen tähden suunnassa. Jos vieras sivilisaatio haluaisi kiinnittää huomion olemassaoloonsa, vain 10–100 nanosekuntia kestävän laserpulssin lähettäminen olisi todennäköisesti hyvä keino.

Fotonien määrä, joka tavallisesta tähdestä osuu Maassa olevaan teleskooppiin, ei ole erityisen suuri: miljoona fotonia sekunnissa eli fotoni mikrosekuntia kohti. Jos yhtäkkiä tulee vaikkapa viisi fotonia vain 10 nanosekunnissa, se on selkeä merkki ylimääräisestä valonlähteestä. Vuonna 2008 havaittu signaali ei vain toistunut. Juuri toistuminen on tärkein edellytys sille, että signaalia voidaan pitää merkkinä vieraasta sivilisaatiosta.

Lasersignaaleja on helppo havaita

Lasersignaalien hyvä puoli on se, että periaatteessa kuka tahansa tähtitieteilijä voi nähdä ne tavallisella teleskoopilla. Teleskoopin tosin pitää olla varustettu lyhytkestoisten valosignaalien havaitsemiseen tarvittavalla elektroniikalla.

Lisäksi laservalo on niin tarkkaan suunnattua, että Maassa ei voida vastaanottaa signaalia, jos sitä ei ole alkujaan kohdistettu juuri Maahan. Lähet-täjien on täytynyt olettaa, että viesti kannattaa suunnata suoraan meidän aurinkokuntaamme. Ehkä vieraan taivaankappaleen asukkaat ovat havainneet avaruusteleskoopeillaan, että Aurinkokunnassa on sininen planeetta, jonka ilmakehässä on paljon happea.

Toisaalta jos kohteesta ei ole tarkkaa tietoa, radiosignaali on varmempi tapa yhteydenottoon, koska se leviää laajemmalle ja saavuttaa nopeasti useita tähtiä. Laservalossa on myös se huono puoli, että lähettäjän ja vastaanottajan välillä leijuva pölypilvi voi pysäyttää sen.

• Edellinen Sivu 2 / 3 Jatka