Kivääri keskiajan keksintö

Milloin kivääri keksittiin? Mitä asetermit rihla, kaliiperi ja rekyyli tarkoittavat?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kiväärillä on takanaan pitkä historia, joka ulottuu 1360-luvulle, jolloin keksittiin ns. hakapyssyt. Ne olivat raskaita tuliaseita, joiden käyttämiseen tarvittiin kaksi miestä. Toinen piteli asetta ja toinen hoiti sytytyksen. 1400-luvulla kehitettiin uusi lukkomalli, jonka ansiosta asetta pystyi käyttämään yksi ihminen. 1500-luvulla alettiin valmistaa 6–8 kg:n painoisia musketteja, joita käytettiin asetta tukevan ammuntahaarukan avulla. 1600-luvun tuotekehittelyn tuloksena syntyi uudentyyppinen musketti, joka painoi ”vain” nelisen kilogrammaa. 1600-luvulla otettiin käyttöön myös piilukkokiväärit, joissa piikivellä varustettu hana sai aikaan sytytyksen iskemällä kipinöitä. 1700-luvulla kivääreihin lisättiin pistin. Kun 1800-luvulla keksittiin räjähdyselohopea ja nalli, kiväärit alettiin varustaa nallilukolla. Takaa ladattavat kiväärit tulivat käyttöön 1800-luvulla. 1860-luvun aseteknisiä edistysaskelia oli metallihylsy, ja 1800-luvun lopulla otettiin käyttöön kemialliset ruudit, vaippaluodit ja uudenlaiset piiput, jotka antoivat luodille entistä suuremman lähtönopeuden. 1900-luvulla kehitettiin useita kiväärimalleja. Rihlat ovat aseen piipun tai putken sisäpintaa kiertäviä uurteita. Aseen kaliiperilla tarkoitetaan piipun tai putken läpimittaa, joka mitataan rihlan harjalta rihlan harjalle. Rekyyli tarkoittaa ampuma-aseen tai sen liikkuvien osien liikahdusta taaksepäin ruutikaasujen paineesta. Toisin sanoen rekyyli on ammuksen suunnalle vastakkainen voima.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: