Kartalla samankokoisilta näyttävät erikokoiset maanosat

Miksi esimerkiksi Grönlanti ja Australia näyttävät karttakirjassa jokseenkin samankokoisilta, vaikka niillä on todellisuudessa huomattava kokoero?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Australian pinta-ala on noin 7,7 miljoonaa neliökilometriä ja Grönlannin noin 2,2 miljoonaa neliökilometriä. Suuresta pinta-alaerosta huolimatta ne todellakin näyttävät monissa kartoissa lähes samankokoisilta maa-alueilta. Selityksenä on se, että pyöreää maapalloa on mahdotonta kuvata täsmällisesti tasolle eli karttapaperille. Ongelmaa voi verrata siihen, että yrittää paperoida omenan paperiarkkiin tekemättä yhtään taitosta. Karttapallo on luonnollisesti paras ratkaisu kuvausongelmaan, mutta se on monesti epäkäytännöllinen. Vaikka tavallisessa tasokartassa joudutaan tekemään monia kompromisseja, se on kuitenkin usein tyydyttävä apuväline. Erilaisilla projektiomenetelmillä Maan pinta tai sen osa voidaan esittää tasona. Tällöin Maan kupera pinta oikastaan tasoksi taivuttamalla, venyttämällä ja kutistamalla eri kohtia eri tavoin. Siksi välimatkat, pinta-alat ja kulmat vääristyvät väkisinkin. Sen mukaan, mitkä yksityiskohdat kartassa kuvataan totuudenmukaisesti, puhutaan oikeapituisista, -pintaisista ja -kulmaisista karttaprojektioista. Vuonna 1569 keksitty Mercatorin projektio on yksi tavallisimmista tavoista kuvata maapalloa. Se on yleinen mm. merikartoissa. Siinä päiväntasaaja kuvataan oikeapituisena, mutta leveyspiirien väli levenee napoja kohti. Tällainen projektio on oikeakulmainen ja ns. loksodromi, pallon pinnan käyrä, joka leikkaa meridiaanit samassa kulmassa, muodostaa suoran linjan. Loksodromi syntyy kuljettaessa jatkuvasti samaan ilmansuuntaan.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: