Tutkimushanke paljastaa merien salatut elämät

Kymmenen vuotta kestänyt Census of Marine Life on yksi historian suurimmista tutkimushankkeista. Sen aikana yli 2 700 tutkijaa teki kaikkiaan 540 tutkimusmatkaa. He viettivät yli 9 000 vuorokautta merillä ja ottivat näytteitä, keräsivät eläimiä, analysoivat satelliittikuvia, kuuntelivat eläimiä ja mittasivat suurin piirtein kaikkea, mitä vain voi mitata.

Tutkijat löysivät elämää kaikkialta meristä. Eliöiden havaittiin viihtyvän jopa täysin hapettomissa ympäristöissä, joissa vesi on kiehuvaa. Elämää oli myös merenpohjan syvyyksissä, joissa alustasta tihkui veteen metaania tai kiehuvaa vetyä ja rikkivetyä. Hankkeen tuloksista on nyt koostettu tähän asti laajin esitys meren elämästä.

Mitä merissä elää?

Merissä syntyy puolet maapallon hapesta, meret vaikuttavat ilmastoon, ja meristä saadaan suuri osa ihmisten ravinnosta. Silti maailman meristä tiedetään edelleen varsin vähän. Vuosituhannen vaihteessa aloitetun 670 tutkimuslaitoksen yhteishankkeen tavoitteena oli syventää tietämystä meri­ekosysteemistä ja saada vastaus kysymykseen: Mitä maailman merissä elää?

Aivan tarkkaa vastausta kysymykseen ei saatu. Hankkeessa kuvattiin kaikkiaan 250 000 lajia, mutta biologit arvioivat, että merien todellinen lajimäärä voisi olla jopa 2,2 miljoonaa. Kerätyt tiedot koottiin internetissä toimivaan OBIS-tietokantaan (Ocean Biogeographic Information System), josta kaikki kiinnostuneet voivat hakea tietoja. Hankkeen lopussa OBIS-tietokantaan oli kirjattu yli 30 miljoonaa havaintoa kaikkiaan 120 000 lajin edustajasta. Tietokantaa täydennetään edelleen.

Ihmisen vaikutus on suuri

Suurhankkeen tuloksista on selvinnyt, että ihmisen toiminnan vaikutus meriin alkoi aiemmin ja se on ollut voimakkaampaa kuin on oletettu. Hanke myös laajensi käsitystä niistä ympäristöistä, joissa elämää voi ylipäätään esiintyä. Lisäksi merien eliöiden joukossa epätavallinen osoittautui tavalliseksi. Hyvä esimerkki tästä on tuhannen metrin syvyydessä havaittu seitsemän metriä pitkä mustekala, jolla oli valtavat evät. Karibialla puolestaan tavattiin simpukkalaji, jonka oli uskottu kuolleen sukupuuttoon sata miljoonaa vuotta sitten.

Pääsiäissaaren lähistöllä rikkilähteen reunamilla taas asusti valkea karvainen äyriäinen, joka ei muistuttanut mitään aiemmin tunnettua lajia. Nyt se on heimonsa ainoa edustaja.

Merien suurin eliöryhmä ovat bakteerit, jotka muodostavat 90 prosenttia merieliöistä. Jos ne kaikki laitettaisiin peräkkäin, niistä syntyisi kymmenen miljoonaa valovuotta pitkä jono, joka olisi siten sata kertaa niin leveä kuin Linnunrata. Bakteerien määrää kuvaa hyvin Chilen edustalla havaittu rikkivedystä ravintonsa saava Grönlannin laajuinen bakteerimatto. Tutkijat ar­vioi­vat, että se painaa 14 miljoonaa tonnia.