opossum animal myths

Uskomuksia eläimistä

Totta vai tarua? Eläimistä on aikojen kuluessa kerrottu monenlaisia tarinoita. Tässä niistä kolme. Lue ja tee visa eläimiin liittyvistä uskomuksista.

tiistai 5. maaliskuuta 2013 teksti Lars Thomas

1. Opossumit nukkuvat häntänsä varassa roikkuen

Kun brittiläinen löytöretkeilijä John Smith (mies tunnetaan parhaiten suhteestaan Pocahontas-nimiseen intiaaniprinsessaan) palasi kotiin ensimmäiseltä retkeltään Uuteen maailmaan 1600-luvun alussa, hän kertoi tarinoita merkillisistä eläimistä, joilla oli sian pää ja rotan häntä. Algonkinikansa kutsui niitä nimellä apassum, joka tarkoittaa valkopäätä, mutta John Smithin korvissa nimi kuulosti opossumilta. Siksi eläimet saivat nimekseen opossumi.

Smithillä oli monta juttua opossumeista ja niiden omituisista tavoista. Smith raportoi opossumien synnynnäisestä ahneudesta, oudosta tavasta leikkiä kuollutta ja siitä, miten ne nukkuivat häntänsä varassa oksasta roikkuen.

Kehittynyt tarttumahäntä

John Smithin kertomuksista alkaen opossumien elämää ja tapoja on alettu tarkkailla ja käsitys niiden oudosta nukkumatavasta on levinnyt laajalle. Nukkuvat opossumit ikuistettiin roikkumaan eläinkirjoihin ja sarjakuviin. Silti kukaan ei ole vielä nähnyt hännästään roikkuvaa nukkuvaa opossumia. Se saattaa johtua siitä, että opossumeille ei tulisi mieleenkään roikkua häntänsä varassa.

Opossumeilla on todellakin hyvin kehittynyt tarttumahäntä. Hännän pää on usein kietoutunut oksan ympärille ja häntä ikään kuin koko ajan etsii uusia paikkoja, joihin se voisi tarrautua. Poikaset, joita emo aluksi kantaa selässään, saattavat myös pitää hännillään kiinni toisistaan tai kietaista häntänsä emon hännän ympärille.

Opossumi nukkuu puussa

Ennen vanhaan vain harvat piirtäjät näkivät itse ne eläimet, joita he kuvasivat kirjoihin. Siksi he turvautuivat John Smithin kertomuksiin ja ruokkivat siten vanhaa uskomusta. Todellisuudessa opossumi menee nukkumaan puunkoloon tai maakuoppaan eikä se silloin kiepsauta häntäänsä minkään ympärille.

2. Pingviinit kaatuvat, kun ne näkevät lentokoneen

Kun tiedotusvälineiltä puuttuu raportoitavaa, ne saattavat kertoa kaatuvien pingviinien syndroomasta. Ilmiön kerrotaan johtuvan siitä, että lentoliikenne pingviinien pesimäalueilla on kasvanut voimakkaasti. Kun lentokone lentää pingviiniyhdyskunnan yli, kaikki linnut seuraavat sitä silmillään kunnes ne kellahtavat pyllylleen. Koska kaatunut pingviini ei osaa nousta, huolimaton lentäjä saattaa vahingossa tuhota koko lintulauman.

Pingviinikaato

Pingviinitarinaa kerrottiin ensimmäisen kerran vuonna 1985, ja 1990-luvun puolivälistä alkaen se on ollut internetin outojen juttujen vakiokamaa. Tiettävästi tarina syntyi Falklandin sodan aikana 1980-luvun alussa. Brittilentäjät ikävystyivät ja havaitsivat, että kun lentokoneet lensivät pingviinien yli, nämä seurasivat koneita silmillään. Saadakseen elämäänsä hieman jännitystä lentäjät päättivät ohjata koneensa niin monta kertaa pingviinien yli, että kaikki linnut kellahtivat maahan. Ilmiötä kutsuttiin keilahallista tutulla termillä pingviinikaadoksi.

Ei totuuden ripaustakaan

Kaatuilevista pingviineistä ei kuitenkaan löydy todisteita. Monet ihmiset tuntuvat tietävän ilmiön, mutta he ovat aina kuulleet tarinan joltakulta toiselta. Vaikuttaa siis siltä, että kyseessä on urbaanilegenda.

Vuonna 2000 asia herätti kuitenkin niin paljon kiinnostusta, että HMS Endeavour -laivalla Antarktikseen lähteneet British Antarctic Survey -tutkimuslaitoksen retkikunnan jäsenet päättivät tutkia asiaa, vaikka he olivatkin varmoja, että kaatuilevat pingviinit eivät voi olla totta. Tutkijat totesivat varsin nopeasti, että pingviinit eivät katselleet lentokoneita, vaan painoivat päänsä alas suojatakseen itseään melulta.

3. Jos kissan tuntokarvat leikataan, se ei pysy tasapainossa

30–40 viime vuoden aikana on levinnyt ajatus siitä, että kissa menettää tasapainonsa ja sairastuu, jos sen tuntokarvat leikataan. Britanniassa ihmisiä on jopa syytetty eläinrääkkäyksestä, kun heidän lapsensa ovat tietämättömyyttään leikanneet kissan tuntokarvat. Näissä yhteyksissä on korostettu, että tuntokarvoissa on paljon hermoja ja siksi niiden leikkaaminen aiheuttaa eläimille kipua.

Tuntokarvat ovat tavallisia karvoja

Tuntokarvatarina on hyvä esimerkki uskomuksesta, jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja joka leviää koko ajan, koska sen todenperäisyyttä ei viitsitä tarkistaa. Ensiksi pitää korostaa, että kissojen tuntokarvat ovat herkkiä siksi, että ne ovat kiinni alueella, jolla on paljon hermosoluja. Muuten ne ovat samanlaisia kuin muutkin karvat. Tosin tuntokarvat ovat hieman paksumpia ja pidempiä kuin kissan turkin muut karvat. Ne koostuvat myös samasta kuolleesta aineesta, keratiinista. Tuntokarvoissa ei ole hermoja, eivätkä kissat huomaa, jos ne leikataan.

Tuntokarvat ovat kuitenkin tärkeitä kissan suuntavaiston kannalta. Ne ulottuvat yleensä niin pitkälle sivuille, että niiden kokonaisleveys on yhtä suuri kuin kissan vartalon leveys. Toisin sanoen kissat ilmeisesti mittaavat kulkuaukon koon ensin naamakarvoillaan, ennen kuin ne työntävät päänsä aukkoon. Siten ne selvittävät, mahtuvatko ne kulkemaan kolosta. Tuntokarvat voivat myös havaita esteiden ympärille muodostuvia ilmavirtauksia ja siten auttaa kissaa löytämään tiensä pimeydessä. Arvellaan myös, että kissa voisi tuntokarvojensa avulla määrittää etäisyyden saaliiseen.

Kuluneet tuntokarvat korvautuvat uusilla

Yksi asia on aivan varma: kissan tasapainosta huolehtii korvan tasapainoelin. Se ei ole yhteydessä tuntokarvoihin, joten kissa, jolla ei ole tuntokarvoja, pysyy aivan hyvin tasapainossa. Tuntokarvat eivät myöskään ole korvaamattomia, sillä kuluneet karvat tippuvat aika ajoin pois ja uudet karvat kasvavat tilalle. Aivan muiden karvojen tapaan.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: