Red-eyed Treefrog

Tropiikin lajit ajavat väreillä omaa etuaan

Luonto-ohjelmista saa sen vaikutelman, että trooppisella vyöhykkeellä esiintyy paljon enemmän värikkäitä lajeja kuin muualla. Onko asia todella näin?

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kirkkaanvärisiä ja kirjavia eläimiä on kyllä eniten päiväntasaajan seudulla, mutta ne eivät ole suinkaan yhtä yleisiä kaikkialla tropiikissa.

Wilson's bird of paradise

Värikkäiden lajien osuus myös vaihtelee eläinryhmittäin. Etenkin trooppisten lintujen, sammakkoeläinten, matelijoiden ja kalojen joukossa on runsaasti jopa räikeitä lajeja, kun taas nisäkkäät ovat enimmäkseen melko hillityn värisiä myös kääntöpiirien välisellä alueella.

Nisäkkäiden ”harmaus” voi johtua siitä, että kädellisiä lukuun ottamatta useimmilla lajeilla on suhteellisen vaatimaton värinäkö.

Clown triggerfish

Hyvin värikkäät eläimet ovat ominaisia niille elinympäristöille, joissa esiintyy paljon eri lajeja, kuten sademetsissä ja koralliriutoilla. Muualla lajit näyttävät suosivan suojavärejä, jotka auttavat niitä sulautumaan taustaansa. Värikkyyden täytyy siis palvella jotain päämäärää. Ilmeisesti kyse on ennen kaikkea lajitovereiden huomion herättämisestä. Oman näkyvyyden tehostaminen värein on biologisesti mielekästä, jos on olemassa vaara, että lajitoverit eivät helposti havaitse toisiaan.

Mandrill

Huomio- ja suojavärien välinen rajanveto on vaikeaa. Esimerkiksi monet hyönteiset, matelijat ja sammakkoeläimet viestivät silmiinpistävillä väreillä luonnollisille vihollisilleen, että ne ovat huonoja saaliita. Ne voivat vaikkapa uskotella olevansa vaarallisen myrkyllisiä tai ainakin pahanmakuisia, vaikka ne todellisuudessa olisivat saalistajille aivan harmitonta syötävää.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: