Parrotfish

Luonnon taitavimmat huijarit

Kun eläinmaailmassa on henki kyseessä, pettäminen ja huijaaminen ovat käyttökelpoisia taktiikoita. Katso kolme esimerkkiä erikoisista huijaustavoista.

perjantai 27. kesäkuuta 2014 teksti Morten Kjerside Poulsen

Huijaaminen on tehokas taktiikka, jos saaliseläin haluaa säilyttää henkensä vähän pidempään tai petoeläin kaipaa lisää menestystä saalistamiseen.

Yksinkertaisin petoksen muoto luonnossa on perusteellinen naamioituminen. Esimerkiksi eläimillä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että eläimellä on sama väri ja kuviointi kuin sen ympäristöllä, jolloin petojen on vaikea nähdä sitä.

Haju, ulkomuoto ja ruumiinosat pettävät

Monet eläimet ovat keksineet naamioitumista tehokkaampiakin tapoja huijata. Vaaralliset eläimet voivat uskotella olevansa vaarattomia, ja vaarattomat taas tekevät parhaansa näyttääkseen vaarallisilta ja pelottavilta.

Jotkin eläimet huijaavat hajullaan ja äänellään, ja sitten on vielä eläimiä, jotka keksivät aivan uskomattomia keinoja saadakseen pedot kiinnittämään huomionsa toisaalle sillä välin, kun ne itse luikkivat tiehensä – vaikka ne joutuisivat uhraamaan jalkansa tai vähän sisälmyksiään.

Papukaijakala peittää itsensä limalla

Papukaijakalat ovat suhteellisen suuria, joten ne eivät mahdu aivan mihin tahansa rakoon ja piilopaikkaan. Ne ovat kehittäneet erikoisen tekniikan, jolla ne pystyvät huijaamaan petokalojen hajuaistia.

Kun papukaijakala aikoo nukkua, se etsii suojaisan paikan merenpohjasta ja asettuu sinne. Sitten se alkaa erittää suustaan limaa, joka vähitellen leviää sen koko ruumiin ympärille niin, että se lopulta peittää kalan kokonaan kuin makuupussi.

Limapussissa on aukkoja, joista vesi pääsee virtaamaan ja tuomaan kalalle happea. Kalan ominaishaju kuitenkin jää pussin sisään, joten petokalat eivät pysty seuraamaan sen hajujälkiä.

Katso, miltä papukaijakalan limapussi näyttää:

Matkijatursas matkii melkein mitä vaan

Pieni trooppinen matkijatursas on todellinen tuhattaituri. Se pystyy muuttamaan muotoaan, väriään ja pintarakennettaan niin, että se matkii kaikkea vähäpätöisistä kelluvista kookospähkinöistä vaarallisiin korallikäärmeisiin. Se jäljittelee etenkin myrkyllisiä eläimiä säikyttääkseen mahdolliset viholliset loitommalle.

Katso, miten matkijatursas muuttelee muotoaan:

Sarvikonnaliskon oma pippurisuihke

Sisilisko uhraa häntänsä, vaaksiaishämähäkki irrottaa yhden jaloistaan ja merimakkarat sinkoavat tahmaisia sisälmyksiään hyökkääjän päätä kohti.

Jotkin eläimet uhraavat kappaleen itsestään päästäkseen pedoilta karkuun, mutta sarvikonnaliskolla on aivan erikoinen valtti hihassaan. Jos se tuntee olonsa uhatuksi, se ampuu suihkauksen omaa myrkyllistä vertaan pahaa aavistamattoman hyökkääjän naamaan.

Sarvikonnaliskon vesipistoolia muistuttava ominaisuus johtuu siitä, että liskolla on silmien ympärillä veren täyttämiä onteloita, jotka se voi sulkea. Näin veren paine nousee niissä, kunnes ontelon seinämä murtuu ja verisuihku sinkoutuu ulos kovalla paineella.

Katso, miten sarvikonnalisko sinkoaa verisuihkun:

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: