Pingviinin varpaita tuskin palelee edes pakkasilla

Miksi jatkuvasti lumella ja jäällä tallustelevien pingviinien jalat eivät palellu, vaikka ne eivät ole höyhenpeitteen suojissa?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Eteläisen pallonpuoliskon napaseuduilla elävät pingviinilajit ovat sopeutuneet fysiologisesti kylmyyteen. Pingviinien pienet jäykät höyhenet limittyvät tiiviisti niin, että ne muodostavat tehokkaasti lämmön haihtumista estävän rakenteen. Lisäksi terveillä pingviineillä, joilla ei ole sulkasato, on paksu rasvakerros ja lämpöä eristävä ilmarako ihonsa ja höyhenpukunsa välissä. Pingviinien jalat ovat kuitenkin paljaat, liikkuivatpa ne sitten maalla tai vedessä. Linnut ovat nisäkkäiden tapaan tasalämpöisiä. Pingviinienkin ruumiinlämpö pysyttelee jatkuvasti 40 asteen tietämissä. Jos lämmin veri kiertäisi paljaana olevissa jaloissa samaan tapaan kuin höyhenpeitteen suojaamissa osissa, veri viilenisi nopeasti ja ruumiinlämpö laskisi. Luonto on ratkaissut ongelman kahdella tavalla. Ensinnäkin pingviinit voivat valvoa jalkojen verenkiertoa. Ne pystyvät muuttamaan jalkojensa verisuonten läpimittaa ja siten vaikuttamaan niissä virtaavan veren määrään. Kun on kylmää, verisuonet supistuvat. Lämpimässä ne puolestaan laajenevat, jotta lämpöä haihtuisi enemmän. Lisäksi pingviinien valtimot jakautuvat jalkojen yläosassa lukuisiksi pikkusuoniksi, jotka kulkevat kylmää verta sydämeen palauttavien laskimoiden lähellä. ”Lämmönvaihtimen” ansiosta kylmä veri lämpenee, mutta lämmin veri ei jäähdy silti liikaa. Jalkojen lämpötila on aina plussan puolella, eikä paleltumia siksi synny. Jalat, joissa ei ole paljon lihaksia, toimivat viileinäkin.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: