Pienuudesta on haittaa ja hyötyä

Kääpiökasvuisuus on ihmisillä suhteellisen yleistä. Onko eläimissäkin kääpiöitä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Yksilöitä, jotka syystä tai toisesta jäävät huomattavasti lajitovereitaan pienemmiksi, syntyy suunnilleen yhtä paljon eläinten kuin ihmistenkin keskuudessa. Luonnossa kuitenkin kääpiökasvuisia yksilöitä tavataan harvemmin, koska niiden selviytymismahdollisuudet ovat paljon huonommat kuin normaalikokoisten eläinten. Ne kuolevat usein jo nuorina tai joutuvat helposti petoeläinten saaliiksi. Sen sijaan eläimiä, joiden pienikokoisuus aiheutuu geenimutaatiosta, on laajalti käytetty pienten koti ja lemmikkieläinlajien jalostukseen. Falabellanponi on hyvä esimerkki tietoisesta miniatyyrieläimen jalostuksesta. Sen säkäkorkeus on yleensä alle 80 senttiä, mutta jotkin yksilöt jäävät jopa vain 50-senttisiksi. Falabellan kantaisän uskotaan olevan kääpiöori, joka eli Argentiinassa 1800-luvulla. Rotu luotiin risteyttämällä orin jälkeläisiä shetlanninponien kanssa. Nimensä falabella sai sitä kasvattaneen perheen mukaan. Tietyissä oloissa pienestä koosta voi olla hyötyä luonnossakin, ja tällöin on syntynyt rotuja, jotka ovat kestävämpiä kuin normaalikokoiset. Niitä tavataan erityisesti saarilla, missä elinehdot suosivat pieniä yksilöitä. Shetlanninponi on pienin tunnettu luonnonoloissa syntynyt hevosrotu. Se on kehittynyt tavallisista hevosista tuhansia vuosia sitten Shetlanninsaarilla. Koska ilmasto oli ankara ja ravintoa löytyi karusta maaperästä niukalti, tapahtui luonnonvalintaa, jossa pienet ja sitkeät yksilöt menestyivät parhaiten.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: