Leijonat ovat sosiaalisia kissoja

Toisin kuin muut kissat leijonat elävät ja saalistavat laumoina. Mikä erottaa ne toisista kissapedoista?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kissapedot, joita on nykyään nelisenkymmentä lajia, eivät ole erityisen sosiaalisia, vaan ne viihtyvät etupäässä yksinään. Ne hakeutuvat toistensa seuraan usein vain parittelutarkoituksessa. Kissat ovat lihansyöjiä, jotka saalistavat itse ja yksin. Ainoita poikkeuksia ovat leijonat, jotka muodostavat laumoja, ja gepardit, joiden urokset elävät urosryhminä. Leijonan erittäin uhanalaisen alalajin Panthera leo persican eli aasianleijonan tiedetään tosin saalistavan yksin. Afrikkalaisten leijonien tapa elää ja hankkia ravintoa jopa parinkymmenen naaraan ja 5–7 uroksen laumoina lienee tulosta sopeutumisesta savanniympäristöön. Savannilla leijonat saalistavat ensisijaisesti suuria kasvinsyöjiä, kuten antilooppeja, joiden tappaminen onnistuu parhaiten useiden yksilöiden yhteistyönä. Leijonien saalistustapa vaatii yksilöiden välistä työnjakoa ja keskinäisten viestien ymmärtämistä. Yhteistyön sujuvuutta edistää kokemus: mitä kauemmin lauman jäsenet ovat saalistaneet yhdessä, sitä paremmin ne toimivat yhdessä. Jotta ryhmä taas pysyy koossa, sen jäseniltä edellytetään tiettyä sosiaalisuutta ja epäitsekkyyttä. Aasianleijonat pyydystävät harvoin suurriistaa. Ne tyytyvät yleensä vaatimattomampiin saaliisiin kuin afrikkalaiset sukulaisensa. Koska esimerkiksi pienestä hirvieläimestä riittää syötävää vain yhdelle täysikasvuiselle leijonalle, saalistaminen on monesti kannattavampaa yksin kuin laumassa. Aasianleijonat elävät myös metsäisemmillä seuduilla kuin Afrikan leijonat. Puiden lomassa yksilöiden välinen yhteydenpito on vaikeampaa kuin avoimella savannilla.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: