Whale 16/2014

Harmaavalas ui 10 000 kilometriä ravinnon perässä

Harmaavalaat synnyttävät poikasensa Kalifornianlahdella. Kun poikaset kasvavat, valaat uivat Alaskan vesille etsimään ravintoa. Valaat – kuten muutkin merieläimet – joutuvat sopeutumaan merten äärimmäisiin olosuhteisiin.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Äärimmäiset olot vaativat äärimmäistä sopeutumista. Siksi merieläinten on täytynyt kehittää itselleen erikoisia ominaisuuksia ja löytää itselleen sopivin elinalue. Tämä pätee myös valaisiin.

Merten elinympäristössä ja -olosuhteissa on suuria paikallisia eroja. Toisaalla vesi on kylmää, kirkasta ja syvää, ja siinä on paljon ravinnoksi soveltuvaa planktonia ja pikkukaloja. Toisaalla taas vesi on lämmintä, matalaa ja turvallista, mutta sen sijaan ravintoa on vain niukasti.

Valaat uivat 10 000 kilometriä synnyttämään

Jotkin eläimet ovat keksineet hyödyntää molempien elinympäristöjen parhaat puolet, mutta siinä tapauksessa ainoa ratkaisu on lähteä pitkille vuosittaisille vaelluksille. Tässä suhteessa Tyynenmeren harmaavalaat päihittävät kaikki muut lajit.

Harmaavalaat synnyttävät poikasensa Kalifornianlahden matalassa, lämpimässä vedessä. Siellä poikasten on turvallista olla, ja korkean lämpötilan vuoksi ei ole mikään ongelma, ettei niillä vielä ole samanlaista paksua eristävää rasvakerrosta kuin niiden vanhemmilla.

Kalifornian edustalla ei kuitenkaan ole ravintoa, ja vaikka naaraat ovat keränneet itselleen paksun rasvakerroksen, jota ne voivat kuluttaa tuottaessaan poikasille maitoa, on niiden pakko löytää lisää syötävää poikasten kasvaessa. Ja ravintoa löytyy runsaasti ainoastaan Alaskan ja Aasian välisiltä vesiltä ja Tyynenmeren arktisista osista.

Ravinnon perässä pitää siis uida 8 000–10 000 kilometriä. Ja yhtä pitkä matka on edessä taas, kun pitää palata etelään seuraavan poikueen syntymän lähestyessä.

Valas suuntaa äänen perusteella

Vesi johtaa ääntä huomattavasti paremmin kuin ilma, ja kylmä vesi paremmin kuin lämmin vesi. Kun lisäksi monet suurista valaista ovat eläinkunnan kovaäänisimpiä, on mahdollista, että valaat todella pystyvät kuulemaan toisiaan useiden tuhansien kilometrien etäisyydeltä.

Valaiden ääntelyä on tutkittu 1960-luvulta asti. Vuosien mittaan on huomattu, että valaat ovat vaihtaneet viestiensä taajuutta sitä mukaa kuin kansainvälinen laivaliikenne on lisääntynyt.

Valaiden tuottamista äänistä on tullut matalampia, jotta ne erottuvat jatkuvasta ihmisen toiminnan tuottamasta taustahälystä. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, voivatko valaat yhä melusaasteesta huolimatta kuulla toisensa yhtä pitkien välimatkojen päästä kuin aiemmin.

Lue lisää valaista ja muista merieläimistä Tieteen Kuvalehdestä

Artikkelista Merielämän menestyjät voit lukea paljon lisää purjekalasta, joka ui 100 kilometrin tuntivauhtia, merikäärmeestä, joka ison keuhkonsa turvin pystyy olemaan sukelluksissa kaksi tuntia, ja muista meren eliöistä, jotka ovat joutuneet sopeutumaan äärimmäisiin olosuhteisiin.

Napsauta Lataa-painiketta lukeaksesi artikkelin.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: