Miten merihevoskoiras pystyy synnyttämään?

Merihevosiksi kutsuttuun sukuun kuuluvia kalalajeja esiintyy vain lämpimissä merissä. Ne ovat monella tavalla poikkeuksellisia vesieläimiä. Ensinnäkin ne ovat ainoita kaloja, joiden pää liittyy vartaloon lähes suorassa kulmassa. Toiseksi ne uivat lähes pystyasennossa liikuttamalla selkäeväänsä ja värisyttämällä rintaeviään ja pyrstöään. Kolmanneksi niiden lisääntymistapa on hyvin erikoinen. Yleensä suvullisesti lisääntyvien lajien naaraat ovat avainasemassa suvunjatkamisessa.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Merihevosiksi kutsuttuun sukuun kuuluvia kalalajeja esiintyy vain lämpimissä merissä. Ne ovat monella tavalla poikkeuksellisia vesieläimiä. Ensinnäkin ne ovat ainoita kaloja, joiden pää liittyy vartaloon lähes suorassa kulmassa. Toiseksi ne uivat lähes pystyasennossa liikuttamalla selkäeväänsä ja värisyttämällä rintaeviään ja pyrstöään. Kolmanneksi niiden lisääntymistapa on hyvin erikoinen. Yleensä suvullisesti lisääntyvien lajien naaraat ovat avainasemassa suvunjatkamisessa. Merihevosten keskuudessa tilanne on juuri päinvastainen: lisääntymisen onnistuminen on lähinnä koiraan vastuulla. Vaikka kysymys on kaloista, merihevoset eivät kude samassa merkityksessä kuin vaikkapa Suomessa tavattavat kalalajit. Kutemisella tarkoitetaan sitä, että naaraskala laskee munasoluja eli mätiä veteen ja koiras hedelmöittää ne siittiösoluillaan eli maidilla. Joillakin täkäläisillä lajeilla, kuten ahvenella ja hauella, mätimunien hedelmöittämiseen osallistuu useita koiraita. Merihevosten lisääntymistapa muistuttaa taas monien nisäkkäiden sukupuolikäyttäytymistä, seksiä. Parittelukumppaneiden roolit vain ovat päinvastaiset kuin tavallisesti. Merihevosten hedelmöitystapahtumaa edeltävät kosintamenot, joiden lopuksi koiras ja naaras jäävät vieretysten, jos naaras on valmis paritteluun. Naaras siirtää erityisen asettimen avulla koiraan mahapussiin mätiä, jonka koiras hedelmöittää maidillaan. Koiras voi kantaa pussissaan muidenkin naaraiden munia. Hedelmöityksen jälkeen munien ympärille kasvaa kudosta, joka säätelee kehittyvien poikasten hengitystä eli kuljettaa muniin happea ja poistaa munista vapautuvaa hiilidioksidia. Kudoksen suolapitoisuus on sama kuin meriveden. Poikasten kehitys kestää vajaat kaksi viikkoa. Koiraat uivat kantoajan lopussa vesikasvillisuuden joukkoon ”synnyttämään”. Siellä ne työntävät jälkeläisensä ulos pussista voimakkaiden pyrstönliikkeiden avulla. Tässä vaiheessa poikaset jo muistuttavat ulkonäöltään täysikasvuisia yksilöitä.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: