Eläinten kivun ja kärsimyksen mittarit puuttuvat

Ravun tai hummerin makuun päässeet väittävät, ettei eläin kärsi, vaikka se upotetaan kiehuvaan veteen. Miten eläinten tuntemaa kipua mitataan?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Eläinsuojelulaissa kielletään aiheuttamasta eläimelle tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä. Laki ilmentää yleisesti hyväksyttyä käsitystä, jonka mukaan eläimet aistivat kipua. Harva ajattelee silti hyttysen tai kastemadon tuntevan kipua vaan ominaisuus liitetään lähinnä selkärankaisiin ja etenkin nisäkkäisiin. Tutkijat ovat yrittäneet viime vuosina selvittää, onko olemassa menetelmää, jolla eläinten aistiman kivun määrää voitaisiin mitata luotettavasti. Yksi ajateltavissa oleva tapa on mitata eläinten veressä olevien stressihormonien määrää, joka heijastelee eläimen hyvinvointia. Tätä menetelmää on käytetty esimerkiksi maatalouden hyötyeläinten kasvatus- ja kuljetusmenetelmiä arvioitaessa. Tuskalle ja kärsimykselle ei ole silti olemassa kattavaa määritelmää. Tuskan ja kärsimyksen tunteminen liitetään usein tietoisuuden olemassaoloon. Aihetta on käsitelty eri aikoina eri tavoin. Oppineet ovat esimerkiksi kiistelleet siitä, onko eläimillä sielu, jota pidettiin todisteena kyvystä tuntea kipua. Viime aikoina saatu uusi tutkimustieto esimerkiksi ihmisen lähisukulaisen simpanssin aivoista ja käsitteellisestä ajattelusta kyseenalaistaa vakiintuneet käsitykset ihmisen ja eläimen eroista. Ravun tai hummerin tuntemaa kipua ei siis voida nykykeinoin mitata. Koska kiehuvaa vettä sisältävä kattila ei ole sen luonnollinen elinympäristö ja se pyrkii pyristelemään pois, on todennäköistä, että se kärsii jonkin aikaa ennen kuolemaansa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: