Ihminen lintujen lennonopettajana

Täytyykö vanhemmistaan erotettu tai orpo linnunpoikanen opettaa lentämään vai onko linnun lentotaito synnynnäinen?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Aiemmin otaksuttiin, että linnut – ja muutkin eläimet – toimivat vain vaistojensa varassa. Toisin sanoen niiden lajityypillisen käyttäytymisen edellyttämien taitojen oletettiin olevan synnynnäisiä. Siksi esimerkiksi tarhaeläinten kehitykseen ei kiinnitetty suuremmin huomiota. Tästä seurasi se, että vankeudessa kasvaneet eläimet leimautuivat ainakin jossain määrin ihmisiin eikä niille kehittynyt kaikkia niitä taitoja, joita selviytyminen vapaudessa olisi vaatinut. Nykyään tiedetään, että leimautuminen oman lajin täysikasvuisiin yksilöihin, yleensä ensisijaisesti emoon, on erittäin tärkeää, jotta poikanen omaksuu tarvittavat taidot. Lintujen lentokykyä voidaan pitää synnynnäisenä, vaikka se ei yleensä kehity ilman harjoitusärsykkeitä, joita vanhemmat poikasilleen antavat. Jos linnunpoikanen menettää vanhempansa, ihminen voi toimia sijaisopettajana. Menestys riippuu paljolti siitä, miten poikanen suhtautuu ihmiseen ja hyväksyy hänen läsnäolonsa ja toimintansa. Linnuilla on melko pian syntymän jälkeen ns. herkkä vaihe. Varsinkin silloin ne voivat leimautua muuhunkin kohteeseen kuin omiin vanhempiinsa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: